Rakkaus, kaipuu, nautinnonhalu
Rakkaus taidetta kohtaan, kaipuu toista ihmistä kohtaan, puhdas fyysinen nautinnonhalu – siinä kolme päätunnetta, jotka riepottelevat keskeisiä henkilöhahmoja Rose Tremaisin teoksessa Soitto ja hiljaisuus. Teos on julkaistu alun perin vuonna 1999 nimellä Music and Silence ja käännetty 2001. Kyseessä on ensimmäinen Tremain-käännöksemme, vaikka vuonna 1943 syntynyt brittikirjailija on tehnyt suhteellisen pitkän ja maineikkaan uran.
Teoksen tapahtumat Tanskan hoviin vuosina 1629-1630. Kuningas Kristian saa palvelijakseen nuoren luutunsoittajan Peter Clairen, joka saapuu hänen luokseen kaukaa Britanniasta. Muusikolla on omat syynsä matkustaa kauas pohjoiseen, hänen matkansa on pakoa muistoista ja salatuista himoista. Kuningas ottaa heti nuoren luutunsoittajansa uskotukseen. Syynä siihen on Peter Clairen enkelimäinen kauneus, joka lumoaa yksinäisen ja elämänsä ehtoopuolta elävän kuninkaan.
Kaksi muuta keskeistä päähenkilöä ovat kuninkaan kruunaamaton vaimo Kirsten sekä hänen palvelustyttönsä Emilia. Kirsten on nautinnonhaluinen, elämäänsä tyytymätön nainen, joka on liian väsynyt kohtaloonsa, jotta jaksaisi edes yrittää miellyttää ympärillään hyöriviä ihmisiä. Hänen ainoat ilonsa ovat rakanstajan kanssa koetut sadomasokistiset leikit pylvässängyn raskaiden verhojen takana. Kaikki naisen hovineidot ovat loputtoman kyllästyneitä häneen, joten Emilian on helppo voittaa emäntänsä puolelleen ainoastaan olemalla tälle ystävällinen.
Yksi pääosahahmo teoksessa on myös musiikki. Kuninkaalle orkesterin soitto tuo rauhan, mutta kaukana Irlannissa jaarli Johnnie O’Fingal ajaa itsensä hulluuden partaalle etsiessään unessa kuulemaansa sävelkulkua. Musiikki yhdistää ja erottaa, mutta ei jätä välinpitämättömäksi. Jokaisella hovissa on oma tapansa suhtautua kuninkaan orkesteriin, joka on ajettu soittamaan kellariin, jotta jumalainen musiikki saisi kaikua putkistoja pitkin näkymättömänä ja salaperäisenä.
Soitto ja hiljaisuus koostuu monista pienistä juonista, jotka punoutuvat vähitellen yhteen. Juonen pienet sivuhypyt ovat vähintään yhtä mielenkiintoisia kuin päätarinan kuviot - myös yksi ilotulitusraketti, kuninkaan lapsuudenystävän oppimisvaikeudet ja kaukaiset lapsuudensattumukset antavat tarinalle oman leimansa.Yksi Tremainin vahvuuksista on hänen henkilökuvauksensa. Hänen hahmonsa ovat loogisia, tuntevia ja eläviä olentoja, ovatpa he sitten kuvitteellisia sivuhahmoja tai todella eläineitä kuninkaallisia. Erityisen kiinnostava hahmo on kuninkaan vaimo Kirsten, joka kaikessa itsekkyydessään ja välinpitämättömyydessään tuntuu teoksen henkilöistä kaikista inhimillisimmältä. Kirjailija on kaikista omimmillaan kuvatessaan ihmisluonteen tummia ja säröisiä puolia.
Teoksen kieli on kauttaaltaan kaunista ja runollista näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta. Herkullisimpia kohtia ovat kuninkaan vaimon yksityiset kirjoitukset, joilla on oma hurmaava kielioppinsa. Kaijamari Sivillin suomennostyö elää ja soi musiikin lailla.