Illuusio barokkitaiteen sanoman todellistajana
Barokkimaalareiden moninaiset aiheet ja illusoriset esitystavat
Barokki oli viimeinen Euroopan laajuinen yhtenäinen tyylisuunta, vaikka barokkimaalukset saattoivat olla aiheiltaan ja esitystavoiltaan keskenään kovin erilaisia.
Caravaggion (Michelangelo Merisi) todellisuutta tavoitteleva realismi ja valonhämy, chiaroscuro, on esitystavaltaan aivan toisenlainen verrattuna Andrea Pozzon valearkkitehtuuriin ja leijuviin hahmoihin.Maalausten aihepiiri ulottui Raamatun lisäksi antiikkiin kuten edeltäneellä renessanssikaudellakin. Barokkikauden antiikin aiheiden jäljittelijöitä kuten Claude Lorrainia tai Nicolas Poussinia kutsutaankin tyyliltään barokkiklassimin edustajiksi.
Diego Velázquezin maalaus Hovinaiset vuodelta 1656 on saanut maailman taidehishitorioitsijat ja -teoreetikot kirjoittamaan lukemattoman paljon taulun olemusta pohtivia tulkintoja. Jotkut niistä koskevat maalauksen teoreettista tasoa ja sisältöä, toiset sommittelua, jotkut silmänräpäyksellisen hetken kuvaamista.Toisaalta saatettiin pitäytyä niinkin proosallisissa, naturalistisissa aiheissa kuin teurastettu eläimen ruho ja Artemisia Gentilleschin lailla kuvata ihmispään veitsellä irti leikkaamista maalauksessa Judith surmaa Holoferneen. Eivätkä kaikki taiteilijat olleet pelkkiä ”kaunosielujakaan”: Caravaggio oli rosvo ja ryöväri sen lisäksi, etttä hänestä tuli maailmanhistorian kuuluisa taiteilija.
Rembrandt van Rijnin elämä ja taide ajoittuvat barokkiin. Hän on eräs maailman taidehistorian nimekkäimmistä ja tunnetuimmista hahmoista. Rembrandtin nimen tuntevat jopa ne, jotka eivät ole tarkemmin perehtyneet taiteeseen.Taiteen ja tieteen ilmiöitä
Taide-elämässä taulumaalaus, taiteen keräily ja taidekauppa olivat nimenomaan barokille ominaisia ilmiöitä. Alankomaisen barokin edustaja Jan Vermeer , esimerkiksi, oli taiteilija ja taidekauppias sekä aikansa taiteentuntija, connoisseur , kuten ranskankielen antama termi kuuluu.
Tieteessä vaikuttivat 1600-luvulla René Descartesin filosofia kiteytettynä lauseeseen ’ajattelen, siis olen olemassa’ ja tähtitieteen ja matematiikan piirissä esitettiin uusia tuloksia. Galileo Galilein tieteellistä maailmankuvaa tavoittelevat näkemykset ja Isaac Newtonin painovoimateoria ajoittuvat 1600-luvulle.
Illuusio
Taiteessa barokin keskeinen piirre oli eräänlainen raskaus, mutta etenkin illusorisuus. Luotiin trompe l’oil –maalauksia. Ranskan kielen termi tarkoittaa ”silmän harhauttajaa”. Termi on myöhemmältä ajalta. Valearkkitehtuuri tai plastista, kolmiulotteista vaikutelmaa luovat kuvanveistoksia erehdyttävästi muistuttavat maalaukset ovat illusorisuudelle tyypillisiä.
Gian Lorenzo Bernini
Kuuluisa Gian Lorenzo Berninin alttariveistos Pyhän Teresan hurmio Rooman Cornaro-kappelissa on veistoksellinen illuusio. Veistoksen takana on piilossa pieni ikkuna, josta valo lankeaa. Sieltä voisi melkein uskoa sähkölampun valon hohtavan. Kokonaisvaikutelmaa on kuvattu ’uskonnollisen hurmokselliseksi’ ja arvostelijoiden mukaan se on jopa ’sopimattoman eroottinen’. Pietarinkirkon baldakiini on Berninin toinen suurteos, joka toteutettin Vatikaanille vastauskonpuhdistuksen merkeissä. Bernini oli Michelangelon (Buonarroti) lailla kuvanveistäjä, arkkitehti, taidemaalari ja runoilija. Yleisnerous ei jäänyt vain renessanssikauden taiteilijoiden yksinoikeudeksi.
Annibale Carracci
Annibale Carraccin 1597-1600 maalaamat Palazzo Farnesen kattomaalukset Roomassa vertautuvat vastaavanlaisiin renessanssiaikakauden maaluksiin Sikstuksen kappelissa Vatikaanissa. 1500-luvun lopulla ja 1600-luvun alkaessa kahden suuren aikakauden vähittäinen vaihtuminen oli jo tapahtumassa. Kahden kattomaalaussarjan vertailu valottaa samalla barokin ja renssanssin kuvaamistapojen eroja. Caraccin maalauksessa esitetään kolmiulotteisen oloisia koristeita, stuccodekoraatioita ja patsaita kehystämässä itse maalauksia. Kyse on kuitenkin ”vain” illusorisesta koristelusta.Kirkon sanoma ja jesuiittojen lähetystyö
Kirkon piirissä kuohui, sillä katolisen kirkon valtaa horjutettiin ja vastauskonpuhdistuksella sitä pyrittiin vahvistamaan. Kirkkomaalauksissa pyrittiin tuomaan esille Raamatun kertomuksia mahdollisimman elävästi. Jesuiittojen kolonisaatiota muistuttava lähetystyö vei sanomaa maailmalle. Jesuiittahenkisen Andrea Pozzon San Ignazio -kirkon kattofreskossa maalausvuosilta 1691-1694 valearkkitehtuurin takaa siintää hohtavaksi maalattu sininen taivas. Katsojan ja taivaan välillä leijuu raamatullisia henkilöhahmoja illusorisena maailmana. Huomio pyrittiin kiinnittämään katolisen kirkon sanomaan barokkitaiteen keinoin.
Aurinkokuningas Ludvig XIV
Ranskan Aurinkokuningas Ludvig XIV oli yksinvaltias, jonka hallitsijanimi jo sinänsä kertoo aikakauden yleisestä pyrkimyksestä mahtipontisuuteen. Valtaa pyrittiin varmistamaan. Versailles on esimerkki kunnianhimosta. Kolmikymmenvuotista sotaakin käytiin uskon nimissä 1618 alkaen, mutta tietysti kyse oli tässäkin perimmältään maallisesta mahdista.