Mitä realismi on?
Realismi on ulkoisen todellisuuden kuvaamista, jäljittely eli mimesis ei ole kuitenkaan ihan sama asia. Jäljittelystä puhuttiin ennen 1800-lukua kunnes tämä periodinimike ilmestyi taidehistoriaan. Termi kuvasi taidehistoriassa kuvataiteen ja kirjallisuuden suuntausta, joka edelsi romantikkaa. Sen vastakohta oli abstraktio tai muotojen vääristely. Realismissa tuli kuvataiteessa uskollisesti kuvata todellisuutta. Kuten muutkin taiteelliset liikkeet, realismi syntyi aikansa yhteiskunnallisten vaikutusten innoittamana. Vallankumokset vuosina 1830 ja 1845 olivat poliittisen liikehdinnän seurauksia, joita realismi tuki kuvatessaan sen puhtaassa yksinkertaisuudessaan. Talonpoikaiselämä ja työläiselämä kuvattiin valokuvatarkasti. Poikkeus oli Gustave Courbet, joka laati myös realismin manifestin. Sen keskeinen ajatus oli rakkaus aitoon totuuteen. Maalaustaide pyrki olemaan yhteiskuntakriittistä ja hyvin ajalle tyypillistä ulkoasua noudattavaa. Se saattoi olla hyvin objektiivista ja vain ajankuvaa, mutta myös myötätuntoista. 1950-luvulta lähtien realistinen kuva on ollut kaikkea muuta paitsi illusionismia ja representaatiota. Taideteoksen materiaali esittää vain itseään realistisesti.
Realismissa todellisuutta ei muotoilla uudelleen niinkuin esimerkiksi Bacon tekee tehdessään yhtä aikaa kahden näkökulman töitä, jotka ovat ennalta-arvaamattomia. Hän hauaa liioiteltua mielikuvitusta. Maalauksissa kaikki on yhdistetty ja hän pyrkii provosoimaan ihmeitä. Jos pyrkii luomaan illuusiota tai ajatonta abstraktismia tai tekemään epämuodostuneita tai enigmaattisia muotoja etäännytään realismista. Ei riitä, että muutamat yksityiskohdat perustuvat realismiin, jos esimerkiksi historia kielletään kuten Bacon on tehnyt esimerkiksi maalaamalla paavin epämuodostuneen kasvon. Realismi ei kiellä tosiasioita.