Mitä on impressionistinen taide?
Tunnuspiirteitä
Impressionismi on romantiikan taidekäsitystä ja akateemista studiomaalausta vastustamaan Ranskassa 1860-luvulla syntynyt taidesuunta. Impressionismi hylkäsi romantiikan pyrkimyksen välittää taiteilijan tunteita ja nosti luonnon havainnon jälleen yhdeksi suureksi aiheeksi taiteessa. Impressionistien mielestä teoksen luojan intentiot ja mielentilat olivat toisarvoisia, joiden esittäminen taiteessa oli poissuljettavaa.
Omaksi tehtäväkseen impressionistit ottivat todellisuuden kuvaamisen epäpersoonallisesti ja kameran tavoin. Oman aikansa elämää pyrittiin kuvaamaan objektiivisesti, minkä katsottiin onnistuvan tuottamalla fragmentaarisia vaikutelmia visuaalisista havainnoista. Innoittavana elementtinä impressionistien tapaan representoida todellisuutta toimi värin luonnontieteellinen tutkimus. Valon heijastumisen vaikutus luonnon värien havaitsemiseen kiehtoi taiteilijoita ja nosti maiseman suosituksi kuvauskohteeksi. Realistisia aiheita käsittelevä maalaustaidesuuntaus muistutti samoihin aikoihin tieteessä vallinnutta realismia ja kirjallisuuteen mm. Balzacin avustuksella ilmaantunutta puhtaan dokumentaation pyrkimystä.
Luontomaisemien ohella suosittuja aiheita olivat myös kaupunkielämä, keskiluokan vapaa-ajanvietto sekä kotielämän arkipäiväiset tilanteet. Impressionistit eivät tunteneet tarvetta yhteiskunnalliseen tai poliittiseen kannanottoon, mikä näkyi myös kuvausaiheiden maltillisuudessa ja neutraaliudessa. Taiteessa vältettiin rumuuden tai epäkohtien esittämistä ja pyrittiin tavoittamaan maalauskohteiden miellyttävyys.
Tunnettuja taiteilijoita
Uuden taidesuunnan aktiivisina kehittäjinä olivat ns. ydinryhmän muodostajat Monet, Renoir, Sisley ja Bazille. Kyllästyneinä akateemiseen taideopetukseen ryhmä alkoi kokoontua Montmarten kahviloissa kasvattaen muiden samoin ajattelevien taiteilijoiden kiinnostusta. Ryhmään liittyikin pian myös Pissarro, Césanne, Guillaumin, Manet ja Degas. Kriitikoista Théodore Duret ja Georger Riviere sekä taidekauppias Durand-Ruelista taiteilijat saivat arvokasta tukea ja saivat äänensä kuuluviin l’Impressioniste -lehden kautta.
Impressionistisen taiteen elämää
Ns. vuoden 1873 Salongin ateljeekoulu, josta ydinryhmä oli irtautunut, sulki useiden ryhmän jäsenien työt näyttelyjen ulkopuolelle. Tästä suivaantuneena he alkoivat järjestää omia näyttelyitä, joista ensimmäinen pidettiin valokuvaaja Nadarin tiloissa 1874. Näyttely sai nimen Société anonyme des artistes peintres, sculpteurs, graveurs ja herätti kyseenalaista huomiota nimittämällä erästä Monet’n maalausta ”Impression: Soleil levant”. Eräs toimittaja saattoi ryhmän naurunalaiseksi nimittämällä heitä impressionisteiksi, jonka pilkkanimen ryhmä ottikin myöhemmin omakseen ja järjesti seuraavina vuosina kahdeksan näyttelyä. Nimen hyväksymistä he perustelivat sillä, että se viittasi taiteilijoiden tärkeimpiin tavoitteisiin.
Impressionismin merkitys
Impressionismia voidaan pitää 1800-luvun vaikuttavimpana taidesuuntana. Se sai aikaan monien taiteilijoiden pyrkimyksen muuttaa omaa taidettaan kirkkaammaksi väreiltään, valoisammaksi ja ääriviivattomien muotojen hylkäämisen teoksissaan. Impressionistinen maalaus suosi valo- ja värivaikutelmien tavoittelua ja hylkäsi mustien varjojen ja ääriviivojen käytön ottamalla omakseen Renoirin ”sateenkaaripaletin” ja murretut värit. Vastaisuutta herätti impressionistien älyllisyyden vieroksunta, jota pidettiin suurena puutteena taiteen sisällön ja merkityksen kannalta. Ns. jälki-impressionistit pyrkivät palauttamaan maalaustaiteeseen emotionaalisen tai symbolisen merkityssisällön.