Voiko vitsi olla taidetta?
Vitsin tarkoitus on naurattaminen, sen on oltava hauska ja se täytyy ymmärtää oikealla tavalla. Näiden vaatimusten lisäksi vitsin tulee ilmetä juuri oikealla hetkellä ja sopivassa ympäristössä. Vitsi on myös kertovaa ja kuvailevaa. Nämä ominaisuudet esiintyvät useimmiten ainakin jossain mudossa myös taideteoksissa, joten olisiko aiheellista laskea vitsinkertoja taiteilijoiden maineikkaaseen piiriin? Ehkä ei ihan. Tosin vitsillä ja taideteoksella voidaan havaita olevan monia yhteisiä piirteitä ja päämääriäkin, jotka liittyvät tunteiden nostattamiseen, vastaanottamiseen sekä sisältöön.
Jotkut vitsit, kuten taideteoksetkin edellyttävät yleisöltään taustatietoa tullakseen ymmärretyksi. Niiden sisältämää tietoa ja merkitystä ei voida selittää henkilölle, joka ei jo valmiiksi kuulu oikeaan kohderyhmään ilman, että vitsin teho naurun aiheuttajana heikkenee. Taideteosten kohdalla sama seikka ilmenee silloin, jos teosta selittämällä koetetaan saada aikaan taide-elämys henkilölle, jolta puuttuu oikeanlainen sensitiivisyys teoksen vastaanottamiseen. Taideteosta eikä siis vitsiäkään voida korvata kuvaamalla tai selittämällä. Tässä piilee kuitenkin myös vitsin ja taideteoksen eroavaisuus: selitykset voivat edesauttaa taideteoksen arviointiin liittyvässä tilanteessa, mutta vitsi menettää vitsikkyyteensä kokonaan.
Vitsin ja taideteoksen olemusten välillä on toinenkin perusteellinen ero. Taideteos voidaan kohdata usein ja joka kerta se voidaan kokea yhtä voimakkaasti tai löytää siitä uusia piirteitä ja merkityksiä.Vitsi sen sijaan on yleensä hauska vain kerran. Jos kuulemme vitsin uudelleen, se saattaa herättää jälleen huvittavan tunteen, mutta samanlaista naurua emme todennäköisesti saavuta.
Yksi vitsin tehtävistä on tietyllä tavalla hegemonisen yhteisön, yleisön luominen. Joukko ihmisiä, jotka ymmärtävät saman vitsin ja pitävät sitä hauskana, muodostavat sisäpiirin ja tuntevat jakavan jotain. Tämä jotain on esimerkiksi asenne, näkökulma, suhtautuminen, arvottaminen, status, ammattikunta jne., joka lisää läheisyydentunnetta. Läheisyydentunne on voimakkaimmillaan sillä hetkellä, kun vitsin ymmärtäminen ilmaistaan naurulla. Nauruksi ei kuitenkaan lasketa väkinäistä naurua, jollaista se on silloin, kun vitsiä ei ymmärretä, mutta halutaan kuitenkin kuulua vitsin kuulijoiden kanssa samaan yhteisöön. Oikea nauru on luonnollista ja itsestään purkautuvaa. Parhaimmillaan vitsi, kuten taideteoskin saa yleisönsä irtautumaan arjesta ja tuntemaan voimakkaan ahaa-elämyksen ymmärtäessään kohteen merkityksen.