Improssionismi tyylisuuntana
Siinä missä dada on vaikeaselkoinen taidesuunta 1960-luvulta lähtien pienemmälle yleisölle, on impressionismi koonnut ja ihailluttanut isoa yleisöä keskimääräistä enemmän. Vaikka aluksi siihenkin suhtauduttiin uutuutena vaikeasti, on se lopulta valloittanut suuremman yleisön kuin moni muu klassikkosuunta. Se on oikeastaan päässyt klassikoksi, vaikka moni muu avantgardistinen liike on jäänyt vain taideliikkeeksi. Kysymys on kuitenkin niin luonnonläheisestä taiteesta. Myöhemminkin, vaikka sen taidekäsitys jakoi samanlaisia tekniikoita, taiteilijoiden yhteistyö oli hyvin hajanainen. Impressionismi syntyi ranskalaisten Renoir, Sisley, (Fréderic) Bazille ja Monet ydinryhmän taiteesta, mutta sai vaikutteita englantilaisilta Turnerilta tai Canstablelta, joita ihailtiin heidän pehmeän ja harvinaisen valo- ja tunnelmailmaisunsa kanssa.
Impressionismi oli aluksi haukkumasana maalareille, mutta impressio tarkoittaa vaikutelmaa. Kirkkaat värit ja viimeistelemättömät muodot eivät saaneet hyvää vastaanottoa ja olivat aikanaan hyvin epätavallisia. Impressionistit halusivat kuvata valoa ja väriä vaikutelmina ja heidän töissään piti olla välittömyyttä. Tarkoitus oli olla ulkona ja maalata hetki. Vaikka teknisesti esimerkiksi Edgar Degas maalasi työnsä myöhemmin ateljeessa luonnosten pohjalta, oli niissä hetkellisyyttä. Kuitenkin näin radikaali maalaustyyli 1800-luvun lopulla vaikutti koko Eurooppaan ja siirtyi tummemmista sävyistä kevyempiin.
Monet on hyvin persoonallinen impressionisti, joka esimerkiksi maalatessaan muotokuvia näytti selkeästi ihmisen individuaalisuutta eikä keskittynyt maalaustyylin edustamiseen. Hän kuvasi veden heijastumia ja kukkia kuten lumpeita luontevuudella ja pehmeydellä, joka teki hänen tauluistaan hyvin ekspressivisiä. Hän olikin eräänlainen suunnannäyttäjä myöhemmin heränneelle ekspressionismille. Kaikkien maisemien erillisten elementtien dramaattinen keskinäinen suhde ja valon laskeutuminen niille on kiinnitettynä taulun harvinaiseen harmoniantilaan.
Monet on liikkunut elämässään hyvin monilla seuduilla vangiten jokaisen tunnelman, näyttäen luonnon todellisen olemuksen. Hän on syntyjään Pariisista, jossa maaseudun maalaus ei sinänsä ollut mahdollista. Suuri muutos oli 1890, jolloin hän alkoi maalata useampia töitä samasta esineestä tai maisemasta. Se ei ollut täysin uutta hänelle, mutta oli rajatumpaa ja keskittyi todella ylistämään kohteen olemusta ja emotionaalisuutta. Monet sekoittuu usein Manet-taiteilijan kanssa, joka hänkin onnistui kuvaamaan kauniisti hetkeä.