Symbolismi
Mitä on symbolismi?
Taidesuunnan synty ja historiaa
Symbolistinen taidesuunta vaikutti n.1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuun. Alullepanijaksi voidaan katsoa ranskalaisessa runoudessa vaikuttanut symbolistinen liike, jonka nimekkäimpiä edustajia olivat esimerkiksi Verlaine, Mallarmé ja Baudelaire. Heidän käsityksensä taiteesta korkeamman olemassaolon symbolina lähestyivät platonismia ja okkultismia, ja ajatukset maallisten ja taivaallisten elementtien vastaavuuksista (vrt. korrespondenssiteoria) koettiin kiehtovina. Myös 1875 teosofisen liikkeen perustaneella H. P. Blavatskyllä ja mystis-okkultistisella ajattelulla oli voimakas vaikutus taiteeseen. Vanhat egyptiläiset, hindulaiset ja kreikkalaiset myytit nähtiin liittyvän taivaallisen ja maallisen, feminiinisen ja maskuliinisen dualistiseen periaatteeseen, ja niistä saatiinkin aiheita taiteen sisällöksi kuten myös koko taidesuunnan perustaksi.
Geometriset muodot ja numerosymboliikka otettiin innostavina ajatuksina vastaan, josta liikuttiin luontevasti spiritismiin ja Nietzschen ajatukseen yli-ihmisestä. Taiteessa nämä ilmenivät muun muassa intuitiota korostavassa luomisessa sekä näyn ja ilmestyksen kuvaamisessa.
Symbolismin ominaispiirteitä
Baudelaire oli sitä mieltä, että vain sellaisella taiteella on merkitystä, joka pystyy tunkeutumaan näkyvän satunnaisuuksien maailman taakse. Tässä on selvä yhteys Platonin käsitykseen ideoiden maailmasta.
Kriitikko Albert Aurier määritteli ensimmäisten joukossa symbolistista kuvataidetta ja julkaisi artikkelin 1891, jossa hän korosti ideanmukaisuutta, symbolistisuutta, synteettisyyttä, subjektiivisuutta ja dekoratiivisuutta taiteen tärkeimpinä ominaisuuksina. Tällä julistuksella oli suuri merkitys Paul Gaugainin taiteelle, jonka tukijana Aurier oli tunnettu. Gaugainin maalauksissa subjektiivisuus ilmeni juuri sen kautta, että väri ja viiva eivät olleet yhteydessä luonnon havaintoon vaan ne viittasivat ennemminkin omiin mielentiloihin ja mielikuviin. Gaugainin teoksissa on yhtymäkohtia myös teosofiaan numerosymboliikkaan: esim. Keltainen krusifiksi , jossa ristin muoto muistuttaa teosofien tärkeää symbolia ja henkilöhahmoista muodostuu seitsemän, pyhä luku.
Pohjoismaisia taiteilijoita lähestyi taiteellaan Puvis de Chavannes , jonka ilmaisu vaikutti symbolismin leviämiseen Keski-Euroopan ulkopuolelle. Hänen teoksissaan aiheet olivat niin ikään myyttisiä ja hartaita, ja värimaailma oli melko tasainen. Melankolinen ja harmahtavasävyiset Eugen Carrieren maalaukset kiinnosti myös pohjoismaalaista taidemaailmaa. Suomalaisia tunnettuja symbolisteja olivat Magnus Enckell, Ellen Thesleff, Väinö Blomstedt sekä Hugo Simberg. Myös Akseli Gallen-Kallela oli symbolismin vaikutuspiirissä.