Dramaturgi, suomentaja ja kirjailija
Dramaturgina ja suomentajana toimiva Sami Parkkinen (s. 1962) aloitti kirjallisen uransa novellikokoelmalla Loordi (1987). Sitä seurasivat kaupunkiin muuttaneen pojan lapsuutta kuvaava romaani Sama uni (1988), novellikokoelma Kaksi salaisuutta (1990) ja saturomaani Kultainen kimalainen (1992).
Romaani Kääntöpaikka (1994)kuvaa lähiönuoruutta 1970-luvun Itä-Helsingissä, Parkkisen teosten keskeisessä miljöössä. Samoissa ympäristöissä liikutaan myös Ihmepuun lehdissä (1997), joka käsittelee tasa-arvon näennäisyyttä ja luokkaerojen pysyvyyttä. Romaanissa yhteiskunnan alempiin kerroksiin kuuluva Esa havittelee turhaan opettajaperheen tytärtä ja saavuttaa onnensa vasta sitten, kun ymmärtää hyväksyä oman paikkansa.
Finlandia-palkintoehdokkaaksi kohonneessa romaanissa Teo (2000) nimihenkilön pakkomielle auttamiseen johtaa kiusallisiin tilanteisiin. Teon onnistuneimpiin yrityksiin kuuluu miesten terapeuttinen lukupiiri.
Tulvan (2002) nimi viittaa yhtä lailla romaanissa odotettavaan joen kuin keskeisten henkilöiden mieleen patoutuneen vihan tulvimiseen. Vihaa kasvattaa muun muassa väistämätön vastuunotto muiden edesottamuksista koituvista seurauksista, mikä on varsin eri asia kuin vapaehtoinen myötäeläminen ja huolenpito. Kauppamatkustajan syntymässä (2004) Parkkisen henkilöille tyypillinen oman paikan ja identiteetin etsiminen koskee erityisesti Mattia. Kauppamiesten sukuun syntyneenä hän seuraa perinteen velvoituksia, vaikka havaitseekin lahjattomuutensa alalla. Perittyä on myös kyvyttömyys käsitellä vastoinkäymisiä. Matin tapauksessa tappiossa itää myös menestyksen siemen.