Putkinotkon luoja
Wallenius tuki Lehtosen koulunkäyntiä. Lehtonen kävi Säämingin kansakoulua, Savonlinnan lyseota ja Kuopion yhteiskoulua, josta siirtyi Walleniuksen muutettua Helsinkiin Helsingin suomalaiseen reaalilyseoon, josta hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1901. Samana vuonna Joel Lehtonen kirjoittautui Helsingin yliopistoon, mutta opiskeli vain yhden lukuvuoden. Tuona vuonna hän opiskeli estetiikkaa ja kirjallisuutta. Kuten tuolloin monet muutkin, Lehtonen jätti menemättä asevelvollisuuskutsuntoihinsa vuonna 1902, ja tästä seurasi muun muassa erotus yliopistosta. Lehtosta tämä ei haitannut.
Opiskeluaikanaan hän ryhtyi kirjoittamaan lehtijuttuja sekä myös kaunokirjallisuutta. Vuonna 1904 Lehtonen julkaisi ensimmäisen kaksi teostaan: runoelman Perm sekä romaanin Paholaisen viulu. Myös seuraavana vuonna hän oli yhtä tuottelias, silloin ilmestyivät romaanit Mataleena sekä Villi. Vuonna 1905 Lehtonen osti synnyinseudultaan Inhanmaan tilan. Lehtosen biologinen äiti ja velipuoli pääsivät talon toiseen päähän asumaan, ja Lehtonen itse vietti varsinkin kesäisin paljon aikaa tilalla. Tilaa on mainostettu aitona Putkinotkona. Lehtonen myi tilan vuonna 1922.
Vuonna 1906 Lehtonen muutti Lahteen ja työskenteli siellä toimittajan tehtävissä. Lahdessa hän myös tapasi elämänsä suuren rakauden, rehtorin vaimon Sylvia Avellanin , jolle hän myöhemmin kirjoitti ahkerasti ja hyvin avoimesti kaikista elämänsä asioista. Lehtosen kirjeet Avellanille on julkaistu vuonna 1969 teoksessa Putkinotkon herra. Avellan kuoli vuonna 1920, ja hänen kuolemansa vaikutti Lehtoseen syvästi. Samana vuonna Lehtonen kuitenkin avioitui hieroja Lydia Thomassonin kanssa. Thomasson toimi myöhemmin aviomiehensä sihteerinä.
Köyhistä oloista lähtöisin olevasta Lehtosesta kehkeytyi oikea maailmanmatkaaja. Ensimmäiset ulkomaanmatkansa hän teki Italiaan ja Sveitsiin vuosina 1907-1908. Myrtti ja alppiruusu -teos syntyi matkalta palattua. Vuosina 1911-1912 Lehtonen matkusti Ranskassa, ja vuonna 1914 hän kävi Pohjois-Afrikassa sekä uudelleen Italiassa. Punainen Mylly syntyi Ranskan matkan innoituksesta. Vuonna 1919 julkaistu runokokoelma Puolikuun alla syntyi Tunisian matkan seurauksena.
Lehtonen teki oman tuotantonsa lisäksi paljon käännöksiä. Hän käänsi muun muassa August Strindbergin , Henrik Ibsenin , Jules Vernen ja Edward Westermackin tuotantoa. Hän myös ryhtyi kääntämään Boccaccion Decameronea , muttei koskaan saanut käännöstä valmiiksi. Vuonna 1914 hän kuitenkin julkaisi kokoelman Boccaccion tarinoita.
Lehtosen tuotteliain kausi alkoi vuonna 1917 teoksella Kerran kesällä. Putkinotko -sarjan seuraava teos, novellikokoelma Kuolleet omenapuut ilmestyi vuonna 1918. Lehtosen tunnetuin teos Putkinotko ilmestyi vuonna 1920. Alun perin teos ilmestyi kahdessa osassa Putkinotkon metsäläiset ja Putkinotkon herrastelijat. Putkinotko on naturalistinen yhdenpäivänromaani, jonka keskiössä ovat Käkriäisten perhe sekä kirjakauppias Aapeli Muttinen. Juutas Käkriäinen on Muttisen vuokraviljelijä, joka päivän aikana päättää ruveta polttamaan viinaa vaimonsa ollessa kaupunkimatkalla. Teoksessa rakennetaan vastakkainasettelu ”herrojen” ja kansan sekä sivistyksen ja sivistymättömyyden, kulttuurin ja luonnon välille.
Suomen kansalaissodan jälkeen Lehtosen tuotanto muuttui pessimistisemmäksi. Häntä vaivasi sodan aiheuttama Suomen kansan kahtiajako. Tältä pohjalta syntyivät muun muassa teokset Rakastunut rampa ja Henkien taistelu. 1930-luvulla Lehtonen sairasteli paljon, häntä vaivasi muun muassa reuma. Sairaudet tekivät hänet toisinaan liikunta- ja kirjoituskyvyttömäski. Vuonna 1934 Lehtonen lopetti elämänsä hirttämällä itsensä oman työhuoneensa kattoon. Postuumisti Lehtoselta ilmestyi vielä teos Hyväksijättö lintukodolle vuonna 1935.
Joel Lehtonen oli hyvin tuottelias ja monipuolinen kirjailija. Hän ammensi teoksiinsa paljon aineksia omasta elämästään, ja monilla hänen kirjojensa henkilöillä oli esikuvia oikeassa elämässä. Lehtonen kirjoitti paljon sekä lyriikkaa ja proosaa. Hänen tuotantonsa alkoi uusromanttisilla ja symbolistisilla teoksilla, josta tyyli muuttui naturalistiseen kansankuvaukseen, joka huipentui Putkinotko -sarjassa. Loppua kohden Lehtosen tuotanto muuttui pessimistiseksi aikalaiskritiikiksi, jossa oli myös varhaismodernistisia piirteita. Lehtonen kirjoitti muutaman teoksen myös lapsille. Aika on vain lisännyt hänen teostensa arvostusta.
Wäinö Aaltosen veistämä Joel Lehtosen patsas julkistettiin vuonna 1953. Se sijaitsee Joel Lehtosen puistossa Savonlinnassa.Teokset
- Paholaisen viulu (1904)
- Perm (1904)
- Mataleena (1905)
- Villi (1905)
- Tarulinna: Suomen kansan satuja Suomen lapsille (1906)
- Iivolan juttuja (1910)
- Myrtti ja alppiruusu (1911)
- Nuoruus (1911)
- Rakkaita muistoja (1911)
- Markkinoilta (1912)
- Punainen Mylly (1913)
- Munkki-kammio (1914)
- Homo novus tai ei mitään uutta auringon alla (1917)
- Kerran kesällä (1917)
- Kuolleet omenapuut (1918)
- Puolikuun alla (1919)
- Putkinotko (1920)
- Tähtimantteli (1920)
- Kevättä ja kesää (1921)
- Rakastunut rampa (1922)
- Sorron lapset (1923)
- Korppi ja puutarha (1923)
- Paholaisen viulu (1923)
- Punainen mies (1925)
- Onnen poika (1925)
- Rai Jakkerintytär (1927)
- Sirkus ja pyhimys (1927)
- Lintukoto (1929)
- Järkyttäviä jälkiä (1931)
- Henkien taistelu (1933)
- Hyväksijättö lintukodolle (1935)