Runoja ja romaaneja
Kirjailija ja graafikko Tiina Pystynen (s. 1955) on toiminut myös toimintaterapeuttina. Runoja sisältävissä teoksissa Ihminen tunkee kirjoituksesta lihana ulos (1987) ja Onnenkoukku (1992) sekä romaaneissa Leskikuningattaren muistelmat (1993) ja Ystävänä yksinäisyys (1997) Pystynen yhdistelee kuvaa ja tekstiä. Hänen keskeisiä aiheitaan ovat naiseus, seksuaalisuus, synnytys ja suhde mieheen. Aineisto on totta ja tarua kirjailijan omasta elämästä. Toisinaan avoimuudellaan hätkähdyttävää tunnustuksellisuutta sävyttää ironia.
Häpeähäkissä (2000) samoja aiheita käsitellään ilman kuvia. Tässä mielenpimennoista kertovassa romaanissa päähenkilö on Anna Sofia Ruoho, joka kuvailee fantasioitaan ja pelkojaan terapeutilleen Valdemar Toivoselle. Monet niistä koskevat terapeuttia itseään. Potilas etsii itseään naisena ja koettaa selvitä avioerostaan.Kuvat palaavat tekstien lomaan teoksessa Runousoppi: Miten elämä muuttuu taiteeksi (2004), jossa seurataan tekijän omaa kehitystä taiteilijaksi, siteerataan kirjallisuuden teoriaa ja kerrotaan kotimaisesta kirjallisuuselämästä.
Pystysen tuotantoon kuuluvat myös essee ”Runokuvia”(teoksessa Ruutujen välissä – näkökulmia sarjakuvaan , 1996) sekä kuunnelma Neljä näkökulmaa seksuaalisuuteen (2001).
Vuonna 1993 Pystynen palkittiin Koskenkorvapalkinnolla teoksesta Onnenkoukku.