Tolstoilainen kirjailija
Arvid Järnefeltistä kasvoi hyvin oppinut mies. Vuonna 1880 hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingissä, jonka jälkeen hän suoritti vuonna 1885 filosofian kandidaatin tutkinnon sekä lakitieteen kandidaatin tutkinnon vuonna 1890. Vuosina 1886-88 hän opiskeli vielä venäjän kieltä Moskovan yliopistossa. Vuonna 1884 Arvid Järnefelt avioitui Emilia Parviaisen kanssa, ja pariskunta sai yhteensä viisi lasta. Kirjailijantyönsä Järnefelt aloitti verrattain myöhään. Esikoisteos, romaani Isänmaa julkaistiin vasta vuonna 1893. Teos on Järnefeltin tunnetuimpia teoksia ja sen päähenkilönä on Heikki Vuorela, joka kaupungissa opiskellessaan menettää kosketuksensa omiin maaseutujuuriinsa.
Elisabeth Järnefelt tutustutti poikansa Leo Tolstoin ajatuksiin. Myöhemmin vuonna 1891 Arvid Järnefelt luki Tolstoin teosta Kristuksen opin henki , ja se muutti koko hänen elämänsä. Hän koki herätyksen ja hylkäsi uransa lupaavana lakimiehenä. Hän pyhitti elämänsä Tolstoin oppien levittämiselle sekä kirjoitustyölleen. Vuonna 1897 hän muutti perheineen maalle Virkkalaan Rantalan tilalle. Vuonna 1894 julkaistussa teoksessa Heräämiseni Järnefelt tunnusti elämänsä aikana tekemiään syntejä ja esitteli uutta tolstoilaista elämänfilosofiaansa. Järnefelt matkusti muutaman kerran Venäjälle tapaamaan itse Tolstoita. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen Järnefelt kirjoitti teoksen Päiväkirja matkaltani Venäjällä , joka julkaistiin vuonna 1899. Järnefelt suomensi paljon Tolstoin tuotantoa, kirjoitti ajatusten pohjalta omia teoksiaan ja pyrki levittämään Tolstoin ajatuksia lähiympäristöönsä.
Vuonna 1899 Järnefelt oli mukana perustamassa nuorsuomalaisten aatteiden äänitorveksi Päivälehteä, joka nykyisin ilmestyy nimellä Helsingin Sanomat. Päivälehdessä työskentelivät myös muun muassa Eino Leino , Juhani Aho sekä Eero Erkko. Järnefelt jatkoi kirjailijan työtään ahkerasti. Vanhoilla päivillään hän kirjoitti fiktiivisen muistelmateoksen Vanhempieni romaani , joka julkaistiin useassa osassa vuosina 1928-30. Teos kattaa lähes sadan vuoden ajan alkaen Arvid Järnefeltin vanhempien nuoruudesta ja päättyen 1920-luvun Suomeen. Romaanien lisäksi Järnefelt kirjoitti myös näytelmiä sekä romaaneja salanimellä Hilja Kahila. Kahilan nimellä ilmestyivät muun muassa teokset Onnelliset vuonna 1916 ja Nuoruuteni muistelmia vuonna 1919.
Järnefelt kuoli vuonna 1931 Helsingissä. Hänet haudattiin Rantalaan, kotitilalleen. Järnefeltiltä ei koskaan tullut kirjailijana kansan suosikkia, vaikkakin hänen merkityksensä suomalaiselle kirjallisuudelle on laajalti tunnustettu.