Kohukirjailija menestyy maailmalla
Vuonna 1992 ilmestyneestä esikoisteoksestaan, novellikokoelmasta Sinij fonar (Sininen lyhty, ei suomennettu) alkaen Pelevin onkin käsitellyt teoksissaan juuri ihmisiä muutoksen tilassa tai muutoksen jälkeisessä ympäristössä. Haastatteluissa kirjailija on sanonut kokevansa muutoksen jälkeisen tyhjyyden positiiviseksi, mutta hänen teoksistaan ei juurikaan voi aistia samaa myönteisyyttä. Hänen henkilöhahmonsa ovat eksyksissä elämässään eikä heidän osakseen tule löytää paikkaa, johon he kuuluisivat.
Kertomusten ja romaanien tapahtumapaikka Venäjä tai Neuvostoliitto on parhaimmillaankin toivoton maa ja pahimmillaan pelkkää harhaa henkilöhahmojen silmien edessä.
Vuonna 1996 ilmestyi Pelevinin toistaiseksi suomentamaton romaani Tshapaev i Pustota (Tshapaev ja Tyhjyys; englanniksi The Clay Machine-gun). Kirja saavutti suuren odottamattoman suuren menestyksen ja toi Pelevinin koko kansakunnan tietoisuuteen. Kirjallisuuspiireissä Pelevin aiheutti kiivasta keskustelua. Häntä kritisoitiin mm. hänen teostensa heikon kielen vuoksi ja moitittiin jopa venäläisen kirjallisuuden murhaajaksi. Ulkomailla Pelevinin vastaanotto sen sijaan on ollut lähes yksinomaan innostunut ja positiivinen. Pelevinin teoksia on käännetty kymmenille kielille ja ainakin Ranskassa ja Englannissa mediat ovat nimenneet hänet eräänlaiseksi Nyky-Venäjän äänitorveksi. Ulkomaalaisten kriitikkojen suhtautuminen Viktor Peleviniin on usein myönteisyydessään yksimielisempää, kuin jyrkkiin vastustajiin ja lähes ekstaattisiin puoltajiin jakautuvan venäläisen kirjallisuuskentän reaktiot.
Pelevinin teokset ovat täynnä viittauksia yhtäältä buddhalaiseen filosofiaan ja toisaalta massakulttuuriin, mm. televisiosarjoihin, musiikkiin ja elokuviin. Juuri massakulttuurin syntyminen on ollut yksi perestroikan jälkeisen Venäjän kulttuurielämän huomattavia ilmiöitä. Kulttuurieliitti on erkaantunut kauas ns. tavallisista kuluttajista. Pelevin sekoittaa tämän asetelman kirjoittamalla taiteellisesti kunnianhimoisia ja kaupallisesti menestyviä teoksia.
Suomennettuja teoksia:
Hyönteiselämää. Suom. Arja Pikkupeura. Tammi 1999. Generation [Pi]. Suom. A. Pikkupeura. Tammi 2000. Omon Ra. Suom. A. Pikkupeura. Tammi 2002. Kauhukypärä. Suom. A. Pikkupeura. Tammi 2005.