Kirjoissa ihmismielen pimeä puoli

Päivi Alasalmi (s. 1966) kuvaa ihmismielen pimeää puolta. Hänen henkilönsä etsivät unelmaansa, mutta kohtaavat julmaa pahuutta. Esikoisromaanissa Saana (1988) pohjoisesta etelään muuttava opiskelijatyttö päätyy päihteisiin, irtosuhteisiin ja väkivaltaan havitellessaan todellista elämää. Onnellisissa ihmisissä (1992, myös televisioelokuvan ja kuunnelman käsikirjoitus) tuhon siemen kätkeytyy arkirutiineihin. Pikkuporvarillisen elämän latteutta kritisoivan romaanin pääosissa ovat vainoharhainen museonjohtaja ja varakas ekonomipariskunta. Finlandia-palkintoehdokkaaksi kohonnut Vainola (1996) parodioi viihdettä.

Kauhuromanttisia aineksia sisältävässä romaanissa liikutaan toden ja harhan rajamaastossa. Päähenkilönä on vaimonsa kanssa sukulinnassaan asuva kirjallisuudentutkija. Ihmissusimotiivia hyödyntävässä Metsäläisissä (2000) kerrostalosta kansakouluun muuttava pariskunta havaitsee idyllinsä kuvitelmaksi ja ihmisen pohjimmiltaan sudeksi. Ystävä sä naisien (2002) tarkastelee vallankäyttöä, joukkohysteriaa ja seksuaalista riistoa fanaattisen uskonlahkon sisällä.

Alasalmi on palkittu Kaarlen palkinnolla (2001) ja Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnolla (1992, 1996). Hän on ollut ehdolla Finlandia-palkinnolle (1996) sekä Koskenkorva-palkinnolle (1995). Italialaisessa Jean Monnet 1995 -kirjoituskilpailussa hän sai toisen palkinnon.

Romaaneja

Saana (1988), Lopettajat (1990), Onnellisia ihmisiä (1992; Srecni Ljudje , 1995; Des gens heureux , 1997), Vainola (1996), Metsäläiset (2000), Ystävä sä naisien (2002)

Muuta

Kuunnelma Onnellisia ihmisiä (1993), novellikokoelma Suden hetki (1995), jatkokertomus Makea päiväuni (Helsingin Sanomissa 5.1.–16.2.1997), kuunnelma Liikaa kissoja (1997), näytelmä Rakas pappimme (1998), matkakirja Matkalla paratiisiin (1999)