Hermann Hesse
Saksan tunnetuimpiin kirjailijoihin kuuluva Hermann Hesse syntyi 2.7.1877 Saksan Calwissa ja kuoli 9.8.1962 Sveitsin Montagnolassa. Hessen vanhemmat olivat vakaasti kristittyjä ja he olivat olleet aikoinaan lähetystyöntekijöinä Intiassa. Sekä vanhempien uskonto että kertomukset vieraasta, kaukaisesta maasta vaikuttivat syvästi nuoreen Hesseen ja hänen myöhempään tuotantoonsa.
Hesse oli nuori kapinallinen, jonka ei ollut helppoa sopeutua uskonnolliseen kasvatuksensa sekä niihin lukuisiin vanhanaikaisiin sisäoppilaitoksiin, joissa hän sai koulutuksensa. Hän muun muassa yritti itsemurhaa jo neljäntoista vanhana. Lukuisien keskeytettyjen opintojen jälkeen nuori Hermann päätyi viimein opiskelemaan kirjakauppiaaksi vuonna 1895.
Ensimmäinen teoskokoelma, Romantische Lieder , ilmestyi vuonna 1898. Se ei menestynyt hyvin, mutta kustantaja luotti nuoreen suojattiinsa ja antoi hänelle uusia mahdollisuuksia. Hessen läpimurtoteos oli vuonna 1904 ilmestynyt romaani Alppien poika , alkuperäiseltä nimeltään Peter Camenzid.
Kirjailijan elämään mahtui monenlaisia myrskyjä. Hesse meni vuonna 1904 naimisiin Maria Bernoullin kanssa, mutta avioliitto päättyi vuonna 1919 ja ainakin yksi eron syistä oli vaimon vakavaksi psykoosiksi asti edennyt mielisairaus. Toisen avioliiton hän solmi vuonna 1924 Ruth Wengerin kanssa, mutta se avioliitto päättyi eroon jo muutamien kuukausien päästä. Hessen kolmas vaimo oli Ninon Dolbin, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1931. Ninonin kanssa hän löysi viimein mielenrauhan, mutta edessä olivat muut ongelmat: koska Hesse suhtautui kriittisesti natsi-Saksaan, hän joutui vallanpitäjien epäsuosioon. Ajan mittaan esimerkiksi hänen lehtiartikkeleitaan ei haluttu enää julkaista, eikä hänen kirjojaan myyty julkisesti.
Hessen tuotannon kantavia teemoja ovat muun muassa ihmisen psyykkisen olemuksen kuvaaminen sekä pyrkimys humaaniin maailmankuvaan. Teoksista välittyy selkeästi kirjailijan kiinnostus muun muassa jungilaista psykologiaa ja hindulaista filosofiaa kohtaan. Useiden romaanien keskeinen juonirakenne muodostuu nuoren ihmisen yrityksestä löytää oma paikkansa - tällaisia kuuluisia kehityskertomuksia ovat muun muassa Alppien poika (1904), Demian (1919), Siddharta (1922), Arosusi (1927) sekä Narkissos ja Kultasuu (1930).
Hessen viimeiseksi suureksi romaaniksi jäi vuonna 1943 ilmestynyt Lasihelmipeli (Das Glasperlenspiel). Siinä yhdistyvät monet hänen aikaisemmin käsittelemistään teemoista, ja kenties juuri se toi hänelle Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1946.