Kookas.fi
  1. Etusivu
  2. Kirjallisuus
  3. Kirjailijat
  4. Romaanikirjailijat
  5. Suomen ensimmäinen ammattikirjailija

Suomen ensimmäinen ammattikirjailija

Varhaisvaiheet

Juhani Aho eli alkujaan Johannes Brofeldt syntyi vuonna 1861 esikoisena herännäispappilassa Lapinlahdella. Hän isänsä toivoi pojastaan pappia, eikä koskaan hyväksynyt poikansa kirjailijanammattia. Vuosina 1872-1880 Aho opiskeli Kuopion lyseossa ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1880. Samana vuonna hän kirjoittautui Helsingin yliopistoon, jossa opiskeli muun muassa suomen kieltä ja kirjallisuutta vuoteen 1884 saakka, muttei koskaan suorittanut tutkintoa. Yliopistoaikana hän tutustui muun muassa Arvid Järnefeltiin sekä tämän perheeseen.

Toimittajan työ

Aho jättäytyi yliopisto-opintojensa jälkeen vapaaksi kirjailijaksi ja lehtimieheksi. Hän työskenteli muun muassa Uudessa Suomettaressa , kirjeenvaihtajana Kaiku -lehdessä, toimittajana Keski-Suomessa veljensä Pekka Brofeldtin kanssa ja Savon päätoimittajana. Aho oli myös mukana perustamassa Päivälehteä (eli nykyisiä Helsingin Sanomia ) vuonna 1889. Vuodesta 1893 vuoteen 1903 saakka Aho työskenteli Uudessa Kuvalehdessä.

Naissuhteet Arvid Järnefeltin äiti Elisabeth Järnefelt tutustutti nuoren Ahon venäläiseen realismiin ja tuki ja rohkaisi nuorta kirjailijanalkua. Aho ihastui oppiäitiinsä, mutta myös perheen tyttäreen Ainoon eli Jean Sibeliuksen tulevaan vaimoon, jota Aho kerran kosikin. Aho ja Elisabeth Järnefelt olivat vuosia kirjeenvaihdossa keskenään. Vuonna 1891 Aho avioitui kuvataiteilija Venny Soldan-Brofeldtin kanssa. Aviopari sai kaksi lasta: Antin ja Heikin. Ahon elämää monimutkaisti kolmiodraama: hänellä oli suhde myös aviovaimonsa sisareen, Tilly Soldaniin , jonka kanssa hän sai yhden pojan, Björnin.

Kirjailijanura

Aho aloitti kirjailijanuransa vuonna 1883 kertomuksella Siihen aikaan, kun isä lampun osti. Seuraavana vuonna ilmestyivät Kievarin pihalla. Muudan markkinamies sekä romaani Rautatie. Teokset Papin tytär (1885) ja Papin rouva (1893) käsittelevät Elli-nimisen naisen elämää: ensimmäisessä teoksessa kuvataan hänen varttumistaan ja jälkimmäisessä hänen onnetonta avioliittoaan.

Realismin ajan kirjailijoista Ahoa pidetään kaikkein kansainvälisimpänä. Aho oleili Pariisissa vuosina 1889-1890 ja julkaisi kotimaassa teoksen Yksin , joka kuvaa turmiollista elämää Pariisissa. Erityisesti teoksen kohtaus käynnistä prostituoinnin luona kohahdutti Suomessa. Aho palasi myöhemminkin Pariisiin, ja vuosina hän 1902-1903 asui perheensä kanssa Italiassa ja Itävallassa.

Vuonna 1911 ilmestyi romaani Juha , joka kuvaa kolmiodraamaa. Teoksessa ahkera ja vaatimaton Juha menettää nuoren Marja-vaimonsa venäläiselle naistenmiehelle Shemeikalle, joka vie Marjan omaan haaremiinsa. Marja palaa takaisin Juhan luo, joka kuitenkin tappaa itsensä.

Ahon tuotanto on hyvin monipuolinen. Hän tuli tunnetuksi suomalaisuuden asiaa ajavana kansalliskirjailijana ja kuvasi suomalaisia maalaismaisemia karelianismin tunnelmissa. Hän kirjoitti niin naturalismia lähenevää realismia kuin psykologista realismiakin, hän kuvasi Suomen kansaa sekä myös naisia. Aho kehitti oman kertomuksen lajinsa, lastut , joita hän julkaisi yhteensä kahdeksan kokoelmaa vuosina 1891-1921.

Myöhäisvaiheet

Vuonna 1897 perhe muutti Tuusulaan Tuusulanjärven kulttuurimaisemiin, jossa asuivat myös muun muassa Aino ja Jean Sibelius , Pekka Halonen ja Eero Järnefelt. Aholan taiteilijakoti sijaitsee nykyisen Järvenpään alueella. Vuonna 1911 perhe muutti Helsinkiin. Vuosikymmenen loppupuolella pariskunta muutti eri osoitteisiin. Aho koki kansalaissodan hyvin raskaasti. Sota jakoi perhettä entisestään: Ahon sympatiat olivat valkoisten puolella kun taas Venny-vaimon punaisten puolella. Myös perheen Heikki-poika liittyi punaisiin vapaaehtoisena. Aho alkoi sairastella vuonna 1920 ja kuoli vuonna 1921. Juhani Aho oli ensimmäinen suomalainen, joka haudattiin valtion kustannuksella.

Arvostus ja merkitys

Aho oli aiheuttamistaan kohuista huolimatta hyvin arvostettu. Häntä pidetään Suomen ensimmäisenä ammattikirjailijana. Hän ansaitsi elantonsa kirjoittamisellaan ja vuonna 1906 hänelle myönnettiin tuolloin hyvin harvinainen 3000 markan vuotuinen valtion kirjailijaeläke. Hänet valittiin useisiin luottamustoimiin, muun muassa Suomen kansallisteatterin johtokuntaan, Suomen kirjailijaliittoon, Suomen kirjallisuuden seuraan ja raamatunsuomennoskomiteaan. Hän oli myös merkittävä kulttuuripoliittinen vaikuttaja. Hänen työnsä suomen kirjasuomen kehittäjänä on myös merkittävä.

Ahosta tuli vuonna 1907 Helsingin yliopiston kunniatohtori. Vuonna 1919 hänelle myönnettiin professorin arvo Helsingin yliopistossa, mutta siitä hän kuitenkin kieltäytyi. Aho oli tunnetuin suomalaiskirjailija Pohjoismaissa. Ahon teoksia käännettiin jo hänen elinaikanaan paljon muun muassa saksaksi ja ranskaksi. Aho itsekin käänsi teoksia ranskasta sekä pohjoismaisista kielistä. 1910-luvulle Suomen kirjallisuuden seura esitti Ruotsin akatemialle Ahoa Nobel- palkintoehdokkaaksi.

Ahon teoksista Juha on jatkanut elämäänsä neljässä elokuvafilmatisoinnissa, muun muassa Aki Kaurismäen mykkäelokuvassa vuonna 1999. Pekka Ruohorannan ohjaama ja Liisa Urpelaisen käsikirjoittama televisiosarja Venny kuvasi Ahon, Venny Soldan-Brofeldtin sekä hänen sisarensa Tilly Soldanin välistä kolmiodraamaa.

Teoksia

  • Siihen aikaan kun isä lampun osti(1883)
  • Rautatie(1884)
  • Papin tytär(1885)
  • Hellmannin herra(1886)
  • Helsinkiin(1889)
  • Yksin(1890)
  • Lastuja(1891)
  • Uusia lastuja(1892)
  • Papin rouva(1893)
  • Heränneitä(1894)
  • Maailman murjoma(1894)
  • Panu(1897)
  • Kolme lastua lapsille(1899)
  • Katajainen kansani I—II(1899—1900)
  • Aatteiden mies(1901)
  • Kevät ja takatalvi I—II(1906)
  • Minkä mitäkin Italiasta(1906)
  • Juha(1908)
  • Minkä mitäkin Tyrolista(1908)
  • Eläimiä(1911)
  • Maisemia(1912)
  • Omatunto(1914)
  • Rauhan erakko(1916)
  • Rakkautta(1919)
  • Muistatko –?(1920)
  • Juhani Ahon kirjeitä(1986, toim. Juhani Niemi)