Novelleista romaaneihin
Novellikokoelmalla Siivet (1992) debytoinut Mari Mörö (s. 1963) ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1991. Kirjailijan työnsä ohessa hän on opettanut luovaa kirjoittamista.
Mörön tuotannossa arkiset tapahtumat värittyvät kiinnostavan vinksahtaneiksi. Runeberg-palkinnolla palkittu romaani Kiltin yön lahjat (1998) seuraa päihdeongelmaisen äidin laiminlyötyä lähiölasta, joka seurustelee pikkurikollisten kanssa. Natsapartiossa (2002) Kosken veljeksistä vanhempi lainaa nuorempaan kohdistuvan simputuksen mallin suoraan varuskunta-alueen kasvuympäristöstä. Pulukeikassa (2000) pikkupojan kommentit eivät estä hyväuskoisen radiotoimittaja-isän onnetonta ”pulukeikkaa”. Miten puhun naiselle -teoksessa (2005) kokonaisuus hahmottuu humoristiseksi parisuhdekurssiksi, kun miehet ja naiset puhuvat kasetilla kommunikoinnista. Romaanissa Kärpäsen koulu (2005) kärpästaideteos villitsee alttiin yleisönsä monellakin tapaa. Teoksen keskeisimmän minäkertojan elämä on muutenkin sekaisin, mutta tutun tuolin kärpäspäällysteen nähtyään hän äityy kerrassaan tuhopolttoon.
Lapsille suunnattuja teoksia ovat Sakun lintukesä (1998), Neliveto (2001), Toivomuskaivo (2004) ja Patentti-Arvi (2005) sekä runokirjan Äkkihäly (1999, kuvitus Anne-Maria Muhonen) ja satukokoelman Pyryhattu ja Viimapää (2002).
Nuorisokirjoihin kuuluvat Tulimaan metro (1995), Kolmen ruudun kalifi (1996), Vesipajatso (1997) sekä Joeliina-romaanit (1999, 2000, 2001).
Kokoelma Lyhyttä tavaraa (2000) sisältää pakinoita. Niitä Mörö on kirjoittanut myös lehtiin ja Yleisradiolle. Radiolle kirjoitettuja ovat myös lyhytkuunnelmasarjat Kokolihakomedia (1995, TiinaKaarelankanssa) ja Arjen Akatemia (2003, Heikki Syrjän kanssa) sekä kuunnelmat Putous (1994), Jonka jälkeen kokoonnumme klo 13.00 (1995), Beautiful dreamer (1996), Eternelli (2001) ja Jatkuvalämmitteinen tapaus (2001). Vuosina 1995–2000 Mörö kuului Kantolan perheen kirjoittajatyöryhmään. Lapsille suunnattuja ovat radiosadut (2000, 2001, 2002, 2004) ja kuunnelmasarja Kärrykoti kullan kallis (2003).
Monologinäytelmä Pumpuliluuta (2002) on kirjoitettu Kokoteatterille ja monologisarja Karvan verran kaveri (2003) Eeva Litmaselle. Tuotantoon kuuluu myös dramatisointeja teattereille ja Yleisradiolle sekä elokuva- ja televisiokäsikirjoituksia. TV2:lle Mörö on kirjoittanut sarjan Kuivan maan kippari (2003), satuja Pikku Kakkoseen (2005) sekä joulukalenterin (2005).
Mörö on palkittu Nuori Suomi -palkinnolla (1998), Arvid Lydecken -palkinnolla (1998), Runeberg-palkinnolla (1999), Etelä-Savon taidepalkinnolla (1999) ja Mikkeli-palkinnolla (2001). Hän on ollut myös ehdolla Finlandia-palkinnolle (1998), Savonia-palkinnolle (1998), Olvi-palkinnolle (1998), Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolle (2000) ja Lasten LukuVarkaus -palkinnolle (2002).