Pisum sativum
Herneen alkuperä
Herneen oletetaan olevan lähtöisin Intiasta, missä sitä on viljelty jo noin 8000 vuoden ajan. Herneet ovat erittäin ravitsevia ja kuivatuista herneistä valmistettu sose onkin historian kuluessa ollut monien kansakuntien perusravintoa. Tuoreen herneen käyttö yleistyi Euroopassa kansan keskuuteen vasta renessanssin aikakautena. Sitä ennen se oli ollut ainoastaan ylimystölle varattua herkkua.
Herne Suomessa
Herne saapui Suomeen pronssikauden lopulla ja ravinnollisten ominaisuuksiensa sekä helpon säilyvyytensä ansiosta se on kuulunut suomalaiseen perusravintoon ja kauan. Nykyään Suomessa viljellään lähes yksinomaan tarhaherneiden eri lajikkeita. Peltoherneen käyttö on syrjäytynyt.
Kuinka herneitä käytetään?
Tuoreita herneitä voi syödä sellaisenaan tai keitettynä. Tietyt lajikkeet, kuten sokeriherne, käytetään ruuanvalmistuksessa kokonaisina, sillä niiden palko on pehmeä ja sopii hyvin syötäväksi.
Keitetyttyjä herneitä syödään lisäkevihanneksina monien liha- ja kalaruokien kanssa, mutta ne kuuluvat myös keittojen, salaattien ja riisiruokien resepteihin.
Kuivatuista herneistä voidaan perinteisen keiton lisäksi valmistaa herkullista sosetta esimerkiksi purjon kanssa sekoitettuna.
Herne ja terveys
Herneet ovat erittäin ravitsevia. Ne sisältävät folasiinia, tiamiinia ja magnesiumia. Ne ovat myös hyvä raudan, C- ja B6-vitamiinin, niasiinin ja fosforin lähde. Herne voi pikkulapsilla aiheuttaa ruoka-aineallergioita. Sen käyttöä on syytä välttää ensimmäisen ikävuoden ajan.
Valinta ja säilytys
Valitse kirkkaan ja tasaisen vihreät, sileät herneenpalot, vältä kellertäviä ja kovettuneita palkoja. Herneet saavat nopeasti jauhoisan olemuksen ja niiden maun makeus katoaa. Laita herneet jääkaappiin mahdollisimman nopeasti oston jälkeen. Ne säilyvät väljästi suljetussa muovipussissa 2-3 päivän ajan.
Vihje
Sokeriherneet ja muut palkoineen syötävät lajikkeet sopivat hyvin pakastettaviksi, jos niitä ensin on kiehauttanut runsaassa vedessä minuutin tai kahden ajan.