Mikä on dysleksia?
Dysleksia eli kansanomaisemmin lukihäiriö on neurobiologinen häiriö. Dysleksia tarkoittaa lukemiseen ja kirjoittamiseen liittyvää oppimisvaikeutta. Dysleksia voi periytyä geneettisesti. Keskeinen ongelma dysleksiasta kärsivistä henkilöillä on vaikeus käsitellä fonologista, äänteisiin liittyvää tietoa. Dyslektikoille tuottaa ongelmia muun muassa pitkien ja lyhyiden äänteiden erottaminen toisistaan. Pitkät ja lyhyet vokaalit esimerkiksi menevät helposti sekaisin. Kirjaimet myös tuntuvat dyslektikoiden mielestä pomppivan tekstissä ja niistä on vaikeaa saada selkoa. Dyslektikkojen kirjoituksissa esiintyy usein seuraavia virheitä: tavut vaihtavat paikkaa ja kirjaimet ovat väärässä järjestyksessä sanoissa. Olennainen lukemista vaikeuttava tekijä on työmuistin toiminnan heikkous. Lyhytkestoisen muistin vajaa toiminta myös aiheuttaa dyslektikoille vaikeuksia pitkäkestoista muistia vaativissa tehtävissä.Dyslektikko ei joudu kärsimään enää niin kuin ennen. Tiedon puuttumisen vuoksi ennen vanhaan saatettiin pitää dyslektikoita tyhminä. Nykyään dysleksia havaitaan hyvissä ajoin paljolti tehokkaan neuvolajärjestelmän ansiosta. Varhaislapsuudessa yksi merkki dysleksiariskistä voi olla myöhäinen puhumaan oppiminen. Dyslektikot voivat osallistua erilaisiin kuntoutusohjelmiin. Koulussa he saavat yksilöllisistä opetusta ja voivat olla mukana normaalissa luokassa.
Dysleksiaan on perinnöllinen riski lapsilla, joiden perheessä tai suvussa on todettu dysleksiaa. Dysleksia voi kuitenkin olla myös niin sanotusti aiheutettua. Tällaisesta dysleksiasta on kyse silloin, henkilölle ilmenee dysleksia esimerkiksi vakavan onnettomuuden seurauksena. Dysleksia on moni-ilmeinen häiriö. Dyslektikoilla voi olla vaikeuksia lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi esimerkiksi matemaattisessa hahmottamisessa, visuaalisissa toiminnoissa ja motoriikassa.