Mitä loppukahdennus on?
Loppukahdennusta kutsutaan myös jäännöslopukkeeksi tai loppuhenkoseksi. Siitä käytetään myös sanaa aspiraatio. Loppukahdennuksessa monet kirjoituksessa vokaaliloppuiset sanat ääntyvät niin, että niiden loppuun tulee seuraavan, konsonanttialkuisen sanan alkukirjain. Loppukahdennus ei ole nykykielessä äänne, vaan se on jäännös varhaisemmasta sananloppuisesta konsonantista. Sitä ei merkitä kirjoituksessa lainkaan. Mikäli sanojen välissä on tauko, loppukahdennus jää pois.
Milloin sitä esiintyy?
Loppukahdennus esiintyy nimensä mukaan kahdentumana:
- sanan lopussa seuraavan sanan alkukonsonanttina (tule t tänne)
- liitepartikkelissa (tule p pa, anna k kin)
- yhdyssanoissa joiden alkuosa on e-loppuinen (muste p pullo)
- e-loppuisten sanojen yhteydessä tietyissä taivutusmuodoissa (kirje t tuli)
- e-loppuisissa partikkeleissa (taakse p päin)
- verbimuodoista 1. infinitiivin lyhyemmässä muodossa (muista tuoda p pullaa)
- imperatiivin yksikön 2. persoonassa (muista t tulla)
- kieltomuodoissa (en tahdo t tulla)