Miten puhekieli eroaa kirjoitetusta kielestä?
Puhuttu kieli on puhekieltä. Sillä on kirjakielen tapaan oma kielioppinsa. Puhekieltä on yleispuhekieli, murteet, slangi ja eri jargonit eli ammattikielet. Puhekieli onkin varsin heterogeenista. Puhekieleen kuuluvat eri kielimuodot ovat keskenään erilaisia. Niillä on omat piirteensä ja sääntönsä. Savon murre esimerkiksi eroaa turun murteesta. Samalla tavalla yksittäisen ihmisen puhe on erilaista eri tilanteissa. Myös miehet ja naiset puhuvat eri tavalla.
Puhekielen mallina on pitkään maassamme ollut kirjakielinen yleiskieli. Sen opettaminen oli koulujen tavoitteena ja vielä 1960-luvulla tavoitteena oli, että sivistyneistön tuli puhua yleiskieltä. Kirjakielisen yleiskielen asemesta nykyään jalansijaa on saanut enemmän yleispuhekieli, jossa kirjakielisyydet ovat korvautuneet puhekielisillä muunnoksilla. Sanotaan esim. sano, sanois kirjakielisten sanoi ja sanoisi muotojen asemesta. Virallisempaa puhekieltä käytetään esimerkiksi kokouksissa.
Puhuttu kieli eroaa kieliopillisesti kirjoitetusta kielestä. Puheessa esimerkiksi esiintyy sellaisia muotoja ja rakenteita, joita kirjoitetussa kielessä ei käytetä. Puhekielelle ominainen piirre on aikasidonnaisuus. Puhe etenee nopeasti ajassa. Yksittäinen puheenvuoro tai lausuma kuuluu vain kerran ja haihtuu pois. Puheenvuorot vaihtuvat nopeasti eikä puhuja ehdi suunnittelemaan lauseensa rakennetta. Tämän vuoksi puhe on johdonmukaista ja ennustettavaa. Puheessa esimerkiksi käytetään lausetasolla enemmän pronomineja kuin kirjoituksessa.
Puheen keskeinen yksikkö on lausuma, joka eroaa kirjakielen lauseesta. Lausuman voi muodostaa yksi sana, kuten esimerkiksi tervehdyksissä. Toisaalta lausuma voi koostua yhdestä tai useammasta lauseesta.
Puhekielelle tyypillistä on runsas partikkeleiden käyttö. Partikkelit (ai, vai, kato) kuuluvat olennaisena osana puheenvuoroihin. Näitä pikkusanoja käyttämällä puhuja osoittaa keskustelukumppanilleen, kuinka hän on tämän puhetta seurannut ja tulkinnut. Partikkeleita käyttämällä puhuja myös osoittaa, millaista toimintaa puheenvuoro edustaa ja miten se liittyy muuhun meneillään olevaan puheeseen. Partikkelit siis selventävät puhetta kuulijalle.
Puhekieli eroaa monella tavalla kirjoitetusta kielestä. Puheessa esimerkiksi käytetään omistusliitteen sijasta pronominin genetiivimuotoa: Mä söin mun eväät. Persoonapronominitkin ovat puhekielessä erilaiset kuin kirjoitetun kielen muodot. Kirjakielisten minä, sinä ja hän muotojen asemesta käytetään muotoja mä, sä ja se. Nämä puhekieliset muodot heijastuvat usein kirjoitettuun kieleen.