Mitä kertomus on?
Narratiivi tarkoittaa kertomusta. Se voi olla suullinen tai kirjallinen. Laajan tekstikäsityksen mukaan narratiiveina voidaan pitää myös mediatekstejä, kuten mainoksia ja elokuvia. Narratiivilla on alku, keskikohta ja loppu. Hyvä narratiivi on juonellisesti koherentti eli eheä. Koheesiota narratiiviin luovat muun muassa pronominit ja looginen kappalejako. Keskeistä kertomukselle on se, että tapahtumat järjestyvät temporaalisesti eli ajallisesti peräkkäin. Tapahtumien järjestyksen ei kuitenkaan tarvitse olla kronologinen. Narratiivissa voi olla esimerkiksi takaumia. Tällöin tapahtumista kerrotaan siten, että mennään narratiivin ajasta taaksepäin. Narratiivissa voi olla myös lauseita, jotka eivät suoraan kuljeta juonta eteenpäin, vaan ovat juonen ulkopuolisia kommentteja.Narratiivin kertojan tulee ottaa lukija huomioon. Kertomus on kerrottava siten, että se muodostaa selkeän kokonaisuuden lukijan mielestä. Hyvä narratiivi on ymmärrettävä. Narratiivin kertominen on kognitiivinen eli tiedollinen, viestinnällinen ja lingvistinen eli kielellinen tehtävä. Narratiiville olennaista on, että sen tapahtumat liittyvät toisiinsa kausaalisesti ja mukana on animoitu toimija. Kerronnan aikamuoto on tyypillisesti imperfekti. Asioista kerrotaan siis menneessä ajassa. Toisaalta voidaan käyttää niin sanottua tehopreesensiä, jolloin lukija kokee olevansa mukana tapahtumien keskipisteessä.
Narratiivilla on omat konventionsa. Narratiivit heijastavat myös sosiaalisia ja kulttuurisia arvoja. Kertoja tukeutuu kertomusta kertoessaan oman kulttuurinsa kertomusskeemoihin. Kertomuksen kertominen siis on erilaista eri kulttuuriyhteisöissä. Hyvän kertomuksen kriteeritkin vaihtelevat.