Mitä kognitiivinen kielioppi on?
Kognitiivisen kieliopin kehittäjä on amerikkalainen Ronald Langacker. Keskeistä tälle teorialle on, että kielessä on kysymys merkityksistä. Teoria keskittyy merkitysrakenteeseen. Kielioppi käsittelee ennen kaikkea semanttisia sisältöjä.
Kognitiivisessa kielenteoriassa olennainen ajatus on, että kieli on erottomasti yhteydessä kaikkeen inhimilliseen käsitteenmuodostukseen. Kielen sanat, muodot ja rakenteet ovat teorian mukaan luonteeltaan symbolisia. Kognitiivisen kielioppiteorian kulmakivi muodostuu ajatuksesta, että sanasto, muoto-oppi ja lauseoppi eivät ole kolme erillistä kieliopin osa-aluetta, vaan ne muodostavat symbolisen jatkumon. Kategorioiden ajatellaan myös olevan epämääräisiä, koska niillä ei ole selviä rajoja. Kognitiiviseen kielioppiin kuuluu siis prototyyppiajattelu, joka on peräisin kognitiivisesta psykologiasta. Sen lähtökohtana on havainto, jonka mukaan ihmisen tajunnan kategoriat eivät ole selvärajaisia, vaan niiden rakenteelle on tyypillistä jäsenyyden asteittaisuus. Kun ihminen esimerkiksi kuulee sanan lintu, tulee hänen mieleensä ensin pikkulintu, kuten tiainen eikä esim. strutsi.
Kognitiiviseen kielioppiin kuuluu myös ajatus, että merkitysten jäsentyminen on kielikohtaista. Keskeistä kieliopissa on, että kieliopilliset kategoriat määritellään prototyyppien avulla. Kukin luokka määritellään siihen kuuluvien selvien tapausten perusteella, minkä jälkeen sen muut jäsenet ovat enemmän tai vähemmän epäselviä. Siis esimerkiksi substantiivia edustavat selvemmin tietyt sanat kuin toiset. Myös lauseita tarkastellaan prototyyppisyyden näkökulmasta. Prototyyppinen lause on kognitiivisen kieliopin mukaan transitiivilause, jossa siis on subjekti, transitiiviverbi ja objekti: Lapsi pelaa jalkapalloa.
Suomeen kognitiivista kielioppia on soveltanut Pentti Leino.