Mitä on kielenhuolto ja miksi kieltä pitää huoltaa?
Kieli on kommunikointiväline. Ensisijaisesti on siis kyse viestin lähettäjän ja sen vastaanottajan välisestä vuorovaikutuksesta, jossa kieli toimii välittäjänä. Kieli on myös järjestelmä, joka toimii tiettyjen sääntöjen mukaan. Näiden sääntöjen hallinta on välttämätöntä, jotta voidaan viestiä. Jos kieltä ei huollettaisi tai sen kehitystä ei millään tavalla ohjailtaisi määrittelemällä säännöin ja ohjein, kielen välityksellä tapahtuva kommunikointi heikentyisi.
Kielijärjestelmä tarvitsee huoltoa kuten mikä tahansa muukin järjestelmä. Tätä varten on luotu tiettyjä normeja niin kieliopin kuin kielenhuollon piiriin, jotka säätelevät kielen suuntaa ja joiden tarkoitus on helpottaa kielenkäyttäjien toimintaa. Normituksella voidaan tarkoittaa kapea-alaisesti oikeita tapoja käyttää kieltä, mutta myös laajemmin yhtenäisen kielen ylläpitoa.
Yleiskieli (vanhempi ilmaus kirjakieli) tarkoittaa sitä kieltä, jota kaikki suomen kielen puhujat voivat käyttää viestiessään keskenään. Yleiskieli on normatiivista, säännöin ohjailtua kieltä. Vaikka kieli jakaantuu murteisiin alueittain ja jopa vielä pienempiin osiin aloittain (esim. ammattisanastot), on oltava kaikkia samaa kieltä puhuvia koskevat säännöt. Ilman tällaista yhteistä kieltä ihmiset eivät pian ymmärtäisi toisiaan. Jos kieltä ei ohjailtaisi ja ei olisi olemassa yhtä tällaista yleiskieltä, saattaisivat eri murteet muuttua ajan kuluessa omiksi kielikseen. Näin kielihistoriassa monet kielet ovat alun perin syntyneetkin.
Suomen kieltä on Suomessa normittanut ja ohjannut vuodesta 1976 Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Sen alaisuudessa toimiva kielitoimisto on kaikkia kansalaisia palveleva taho, jonka puoleen voi kääntyä erilaisissa kieltä koskevissa kysymyksissä, esimerkiksi uudissanojen, lainasanojen ja oikeinkirjoitusasioiden kohdalla. Kielenhuollon tavoitteena on kehittää yleiskielen järjestelmää. Kielenhuollolla viitataan kielen tekniseen puoleen, esimerkiksi välimerkkien käyttöön, mutta myös laajempaan huoltoon, jossa huollettavana ovat kokonaiset tekstit, muun muassa niiden rakenteen ja havainnollisuuden kysymykset. Tätä eli laajempaa kielenhuoltoa kutsutaan nykyään myös tekstinhuolloksi.
Kielenhuolto yksittäisen kielenkäyttäjän kannalta tarkoittaa lähinnä omien tekstien virheettömyyttä. Kyse ei kuitenkaan ole vain kieliopista tai oikeinkirjoituksesta. Laajemmin huoltaminen viittaa juuri teksteihin kokonaisuutena. Varsinkin työelämässä kielenhuoltoon on alettu kilpailun kiristymisen myötä kiinnittää yhä enemmän huomiota. Onhan selvää, että kieli ja sen käyttö on yksi imagon rakentaja.