Mitä sijamuotoja suomessa on?
Suomen kielessä on 15 sijamuotoa, joissa nominit ja nominaalimuotoiset verbit taipuvat. Seuraavassa listassa on käytetty sijojen latinankielisiä nimiä, jotka ovat vakiintuneet suomen kielen käyttöön. Sulkuihin on merkitty sijamuodon suomenkielinen vastine, jota käytetään harvemmin.
Nominatiivi (nimentö) on nominin perusmuoto. Yksikössä sillä ei ole päätettä, monikossa se on -t. Esimerkiksi talo: talot, käsi: kädet (huomaa astevaihtelu).
Genetiivi (omanto) ilmaisee omistajan, mutta sillä on myös muita tehtäviä. Sen pääte on yksikössä -n , monikossa on paljon vaihtelua, pääte voi olla joko -en, -in, -den, -tten, -ten. Samalla sanalla voi olla myös useampi monikon genetiivin muoto.
Esimerkiksi talon; talojen, käsi; käsien, kätten.
Akkusatiivi (kohdanto) on sijamuoto, jolla ei ole omaa tunnusta. Ainoastaan persoonapronomineilla ja ken -pronominilla on oma erityinen muotonsa, esim. minut, heidät, kenet. Akkusatiivi on yksikössä genetiivin tai nominatiivin näköinen, monikossa nominatiivin kaltainen. Sen tunnistaa vain lauseyhteydestä, sillä akkusatiivi on objektin sija.
Tapasin sinut eilen (akkusatiivimuotoinen persoonapronomini)Tapasin Riitan eilen
(genetiivin kaltainen akkusatiivi)Tapasin Mäkelät eilen
(nominatiivin kaltainen akkusatiivi)Partitiivi (osanto) on myös objektin sija. Se on suomen toiseksi yleisin sijamuoto nominatiivin jälkeen. Sen päätteet ovat -a, -ä, -ta, -tä. Esimerkiksi taloa, taloja, kättä, käsiä.
Essiivi (olento) ilmaisee millaisena. Sen päätteet ovat -na ja -nä. Esimerkiksi talona, taloina, kätenä, käsinä.
Translatiivi (tulento) ilmaisee millaiseksi jokin tulee. Sen tunnus on -ksi, -kse. Esimerkiksi taloksi, taloiksi, kädeksi, käsiksi.
Abessiivi (vajanto) ilmaisee mitä ilman. Sen päätteet ovat -tta, -ttä. Esimerkiksi talotta, taloitta, kädettä, käsittä.
Komitatiivi (seuranto) ilmaisee minkä kanssa. Sen pääte on -ine. Esimerkiksi taloineen, käsineen. Komitatiivin yksiköllä ja monikolla ei ole eroa.
Instruktiivi on harvinainen sija. Se vastaa kysymykseen miten ja millä tavoin ja sen pääte on -n. Sen yleisempi muoto on monikko, esim. kaksin käsin, perin pohjin. Yksikön instruktiivia ei edes käytetä kuin muutamista nomineista ja nekin ovat jo kiteytyneitä ilmauksia, esimerkiksi tulla rinta rinnan , saapua jalan.
Paikallissijat
Paikallissijat käsittävät kuusi sijamuotoa, jotka ilmaisevat paikallisuutta. Ensin esitetään yleensä sisäpaikallissijat, sitten ulkopaikallissijat. Kumpiakin on siis kolme.
Inessiivi (sisäolento) ilmaisee missä. Sen päätteet ovat -ssa, -ssä. Esimerkiksi talossa, kädessä.
Elatiivi (sisäeronto) ilmaisee mistä. Sen päätteet ovat -sta, -stä. Esimerkiksi talosta, kädestä
Illatiivi (sisätulento) ilmaisee minne. Sillä ei ole vain yhtä päätettä, vaan sen päätteet ovat joko
vokaalinpidentymä + n (taloon, käteen),
h + sama vokaali kuin ennen h:ta (maahan, kuuhun, kuihin),
tai -seen, -siin (hampaaseen, hampaisiin)
Adessiivi (ulko-olento) ilmaisee millä, missä. Sen päätteet ovat -lla, -llä, esimerkiksi talolla, kädellä
Ablatiivi (ulkoeronto) ilmaisee miltä, mistä. Sen päätteet ovat -lta, -ltä, esimerkiksi talolta, kädeltä.
Allatiivi (ulkotulento) ilmaisee mille, mihin. Sen pääte on -lle , esimerkiksi talolle, kädelle.