Millainen on suomen kielen intonaatio?
Suomen intonaatio on monotoninen. Sen perusominaisuuksiin kuuluu mm. väite- tai toteamuslauseiden laskeva intonaatio eli pisteintonaatio. Suomessa on myös jatkuvuutta ja keskeneräisyyttä ilmaiseva intonaatio, ns. pilkkuintonaatio , jolloin puhuja osoittaa jatkuvuutta aloittamalla lausuman suhteellisen korkealla säveltasolla sekä sävelkorkeuden laskemattomuudella lausuman lopussa.
Suomen täysimuotoisen normaalipainotteisen väitelauseen intonaatio koostuu hitaasti laskevien painollisten tavujen jonosta, joka alkaa puhujan äänialan keskivaiheilla tai vähän sen alapuolella. Painottomat tavut ääntyvät alemmalla sävelkorkeudella kuin painolliset tavut. Viimeisen pääpainollisen tavun jälkeen sävelkorkeus alkaa laskea ja päättyy usein narinaääneen, joka merkitsee puheenvuoron päättymistä.
Joskus sävelkorkeus nousee puhunnoksen loppupuolella, jolloin joku lauseenjäsenistä on ns. informaatiofokuksessa, jolloin merkitään lauseen keskeisin uusi informaatio.
Onko suomen kysymyslauseessa intonaatiota?
Suomen kysymyslauseiden intonaatiosta on kiistelty. Varmaa on, että suomessa ei ole mitään pakollista, säännönmukaista, ainoastaan kysymyslauseissa esiintyvää intonaatiota. Kysymys merkitään suomessa esim. kysymysliitteillä (-ko , -kö ), kysymyssanoilla (kuka , mikä ) tai käänteisellä sanajärjestyksellä. Aina näitä ei kuitenkaan tarvita, vaan kysymyksen voi esittää samoin kuin toteamuksen. Suomen kielen kysymyssanalla alkavia kysymyslauseita on luonnehdittu niin, että niissä on korkea perustaajuuden huippu alussa. Eräät tutkijat ovat pitäneet kysymyslauseiden intonaatiota ekspressiivisenä piirteenä, jolloin puhujan tunteet (esim. hämmästys) ilmenevät kysymyslauseessa. Suomessa on väitetty olevan syntaktisesti distinktiivi kysyvä intonaatio. Tällöin intonaation tulisi kuitenkin toteutua lukupuhunnassa myös irrallisessa lauseessa kysymysmerkin ollessa ärsykkeenä. Joskus intonaatio kuitenkin nousee lauseen lopussa, mutta ei aina, ja usein tällaisissa tapauksissa ilmenee vieraan kielen vaikutus. Ilmauksen lopussa nousevaa sävelkulkua esiintyy suomen kielessäkin, kuten joissakin murteissa .Suomen intonaatio eroaa ruotsin ja englannin intonaatiosta siten, että suomen kielessä koko kysymyslauseen sävelkorkeus on korkeampi kuin vastaavan väitelauseen. Englannin kielessä äänenkorkeus nousee kysymyslauseen lopussa. Englannissa ja ruotsissa intonaatiolla on kieliopillisia tehtäviä, kun taas suomessa kieliopillisia tehtäviä hoitavat mm. liitepartikkelit ja suffiksit. Koska suomen kielessä intonaatio ei ole yhtä tärkeä lausetyypin erottaja kuin esim. englannissa, äidinkielenään englantia puhuvan on toisinaan vaikea erottaa, onko suomalaisen lause kysymys vai väite.