Miten nominit taipuvat?

Sanaluokkajako ei ole mitenkään selvä, vaikka peruskoulun äidinkielentunneilla tällainen mielikuva saattaakin syntyä. Koulussa käytössä oleva perinteinen jako nomineihin, verbeihin ja partikkeleihin perustuu sanojen taivutukseen. Partikkelit ovat taipumattomia lukuun ottamatta muutamaa poikkeusta. Seuraavassa käsitellään lyhyesti sanaluokkajaon pääluokista nominit.

Nominit

Nominit eroavat verbeistä, sillä ne taipuvat luvussa ja sijamuodoissa, joita suomen kielessä on 15 kappaletta. Nominit jaetaan substantiiveihin, adjektiiveihin, numeraaleihin ja pronomineihin, jotka kaikki siis taipuvat samalla tavalla, vaikka niillä on tämän luvun ja sijamuodon lisäksi tietyt omat erityispiirteensä.

kaunis: kaunista: kauniina
puu: puuta: puuna

kolme: kolmea: kolmena

hän: häntä: hänenä

Substantiivit

Substantiivit ovat niitä sanoja, jotka viittaavat esineisiin, asioihin, paikkoihin jne. Ne jaetaan abstrakteihin ja konkreettisiin. Lisäksi voidaan tehdä jako yleis- ja erisnimien välillä. Substantiivit eroavat muista nomineista siinä, että niihin voi liittyä omistusliite, esim. auto ni, poika si, isä nsä

Adjektiivit

Adjektiivit kertovat, minkälaisia asiat ovat. Ne eroavat substantiiveista siinä, että niistä voi muodostaa vertailumuodot esim. pieni, pienempi, pienin. Lisäksi adjektiivista voi muodostaa partikkelin - sti -johtimella, esim. kauniisti, runsaasti. Adjektiivit siis taipuvat nominien tapaan luvussa, sijoissa ja tämän lisäksi vielä asteissa. On kuitenkin joukko taipumattomia adjektiiveja, jotka käyttäytyvät lauseessa samoin kuin muutkin adjektiivit – ne määrittävät, minkälaisia asiat ovat. Näitä taipumattomia adjektiiveja ovat mm. aika, ensi, eri, viime.

Numeraalit

Numeraalit on sanaluokka, jonka tunnistaa siitä, että sen jäsenet voi aina merkitä myös numeroin. Numeraalit jaetaan peruslukuihin (kolme, sata) ja järjestyslukuihin (kolmas, sadas). Lisäksi numeraaleihin kuuluvat murtoluvut (kolmannes, kolmasosa). Numeroiden merkinnästä on oma artikkelinsa täällä.

Pronominit

Pronomineja käytetään substantiivien ja adjektiivien asemasta. Pronomineja on paljon erilaisia, tutuimpia ovat varmasti persoonapronominit: minä, sinä, hän, me, te, he. Pronomineille tyypillistä on se, että asiat, joihin niillä viitataan, selviävät vain lause- tai tilanneyhteydestä.