Mitä ovat aikamuodot?
Suomen kielessä on neljä tempusta eli aikamuotoa, joilla voidaan osoittaa, mikä on esitetyn tilanteen tai tapahtumisen ajallinen suhde puhehetkeen ja muihin tapahtumiin. Aikamuodot ovat preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti. Näistä preesens on tunnukseton, ja imperfektin tunnus on - i. Molemmat aikamuodot ovat yksinäistempuksia: sekä preesens että imperfekti ilmaistaan yhdellä verbinmuodolla. Perfekti ja pluskvamperfekti ovat liittotempuksia, joissa mennyttä aikaa osoitetaan olla -verbin ja pääverbin liitoilla. Imperfekti on myös kerronnan aikamuoto. Sitä käytetään tavallisemmin kertomuksissa. Futuuria eli tulevaisuutta osoittavaa aikamuotoa suomen kielessä ei ole.
Prototyyppisesti preesens ilmaisee menemätöntä aikaa ja imperfekti mennyttä aikaa. Mennyt ja menemätön aika ovatkin tavallisimmat tempukset eri kielissä. Preesensillä voidaan viitata myös tulevaan aikaan, mutta yleensä sen osoittamiseen käytetään muita keinoja. Tempuskategoria on deiktinen, sillä tempusten tulkinta riippuu puhehetkestä. Tempusta käyttämällä lause ”ankkuroidaan” ajan virtaan.
Ajallisista kiintopisteistä
Tempusten tulkinnassa käytetään hyväksi kolmea ajallista kiintopistettä. Tempuksiin liittyy olennaisena osana puhehetki. Puhuja suhteuttaa sanomansa puhehetkeensä. Toinen keskeinen tempuksiin liittyvä käsite on tapahtumahetki. Kerrotun asian tapahtumahetki esitetään joko puhehetkeä aiemmaksi, sen kanssa samanaikaiseksi tai myöhäisemmäksi. Lisäksi puhutaan viittaushetkestä. Tapahtuma esitetään suhteessa jonkin kolmannen tapahtuman aikaan.
Preesensissä puhehetki, tapahtumahetki ja viittaushetki ovat samanaikaiset. Preesensillä kerrotaan, että jotain tapahtuu. Lisäksi preesensiä käytetään ilmaistaessa yleispätevää totuutta sekä usein tai aina tapahtuvaa seikkaa.
Esimerkki: Tyttö lukee kirjaa.
Imperfektissä taas tapahtumahetki ja viittaushetki ovat samanaikaiset, mutta puhehetki on eri. Imperfekti ilmaisee, että jotain tapahtui.
Esimerkki: Tyttö luki kirjaa eilen illalla. Lukeminen on siis tapahtunut aikaisemmin ja se esitetään suhteessa sen hetkisiin tapahtumiin.
Perfektissä tapahtumahetki on aikaisempi kuin puhehetki, joka on sama kuin viittaushetki. Perfekti ilmoittaa, että jotakin on tapahtunut.
Esimerkki: Tyttö on lukenut kirjaa ja palauttanut sen. Lukeminen on tapahtunut aikaisemmin ja se esitetään suhteessa tämänhetkisiin tapahtumiin.
Pluskvamperfektissä tapahtumahetki, puhehetki ja viittaushetki ovat kukin eri kohdissa aikasuoralla. Pluskvamperfekti ilmoittaa, että jotain oli tapahtunut.
Esimerkki: Tyttö oli lukenut kirjan loppuun ennen kuin tuli yö. Lukeminen on tapahtunut aikaisemmin ja esitetään suhteessa sen hetken ja tämän hetken välisiin tapahtumiin.