Miten taipuvat verbit?
Sanaluokkajako ei ole mitenkään selvä, vaikka peruskoulun äidinkielentunneilta tällainen mielikuva saattaakin syntyä. Koulussa käytössä oleva perinteinen jako nomineihin, verbeihin ja partikkeleihin perustuu sanojen taivutukseen. Partikkelit ovat taipumattomia lukuun ottamatta muutamaa poikkeusta. Seuraavassa käsitellään lyhyesti sanaluokkajaon pääluokista verbit.
Verbit
Verbit ovat teonsanoja, eli ne ilmaisevat toimintaa, tapahtumista ja tekemistä. Ne taipuvat persoonamuodoissa, joita kutsutaan verbin finiittimuodoiksi (indefiniitti- eli nominaalimuodoista on erillinen artikkelinsa täällä.) Seuraavaksi käydään läpi verbin taivutusluokat.
Pääluokat
Verbimuodot jakaantuvat kahteen pääluokkaan: aktiiviin ja passiiviin. Aktiivilla tarkoitetaan toimintaa, jonka tekijä on yleensä jokin persoonista, esimerkiksi laulan, laulat, laulaa. Passiivissa tekijää ei ilmaista, joten siinä on vain yksi persoona: lauletaan, valvotaan.
Persoonamuodot
Verbin persoonamuotoja on aktiivissa 6 ja passiivissa 1, eli yhteensä muotoja on seitsemän.
Yksikkö Monikko
1. puhun 1. puhumme
2. puhut 2. puhutte
3. puhuu 3. puhuvat
Passiivi: puhutaan
Aikaluokat
Suomessa verbeillä on kolme eri aikaluokkaa. Nämä ovat preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti. Preesens ilmaisee tämän hetken tapahtumia, mutta myös tulevaisuutta, koska suomessa ei ole erillistä futuuria. Muut luokat ilmaisevat mennyttä aikaa. Aikaluokista on erillinen artikkelinsa täällä.
Tapaluokat
Tapaluokka tarkoittaa sitä, millä sävyllä asia ilmaistaan. Yleisin tapaluokista on indikatiivi (tositapa), joka ilmaisee toiminnan ilman erityistä sävyä, kuten laulan, olen laulanut
Konditionaali (ehtotapa) ilmaisee toiminnan jollakin tapaa ehdolliseksi tai todenvastaiseksi. Sen tunnus on -isi , esimerkiksi laulaisin, olisin laulanut. Konditionaalia voidaan ilmaista vain preesensissä ja perfektissä.
Potentiaali (mahtotapa) ilmaisee toiminnan epävarmaksi, mutta todennäköiseksi. Potentiaali on tapaluokista harvinaisin. Potentiaalisia muotoja ovat esimerkiksi mennee, lienee mennyt. Potentiaalia voidaan ilmaista vain preesensissä ja perfektissä.
Viimeinen tapaluokista on imperatiivi (käskytapa), jolla ilmaistaan käskyjä, pyyntöjä tai kieltoja. Imperatiivin preesens on tavallinen, mutta sen perfekti on niin harvinainen, että sitä ei enää juurikaan näe. Preesensmuotoisia imperatiiveja ovat esimerkiksi tule, mene, laula, tulkaa, menkää, laulakaa.