Mitä on metafora?
Metafora ei ole vain kielitieteen termi, vaan sitä käytetään vielä enemmän mm. kirjallisuudessa. Kielitieteessä metafora sijoittuu semantiikan, eli merkitysopin piiriin. Arkipäivässä metafora suomennetaan usein kielikuvaksi, eli kahden asian rinnastamiseksi ilman kuin- sanaa. Usein metaforat ovat kieleen jo niin hyvin sopeutuneita, ettei niitä välttämättä edes tule ajatelleeksi metaforiksi. Monet jokapäiväiset ilmaukset kuten korkea elintaso tai matala palkka ovat metaforia, joita on vaikea edes muilla sanoilla ilmaista. Metaforia on paljon muun muassa tabu-alueilla, esimerkiksi kuolemaan liittyvä sanasto kerää paljon metaforia (nukkua pois, heittää veivi).
- Kyse onkin jonkinlaisesta mielleyhtymästä tai mielikuvasta, joka syntyy puhuttavasta asiasta. Lähtökohtana on puhujan havainto siitä, että kahdella asialla on jotakin samankaltaisuutta. Esimerkiksi sanonta &8221;elämän ilta&8221; perustuu käsitykseen ihmisen elämän ja vuorokauden samanlaisuudesta: ne jakaantuvat aamuun eli alkuun, päivään eli keski-ikään ja iltaan eli vanhuuteen. Tällainen analoginen suhde on helppo ymmärtää.
- Metaforat nostavat aina jonkin piirteen puhuttavasta asiasta näkyvämmäksi kuin toisen. On helppo ymmärtää, mihin piirteeseen ihmisessä viitataan, jos esimerkiksi puhutaan porsaasta tai siasta. Tällöin metafora ei jätä tilaa positiivisille asioille, vaan se korostaa vain ihmisen tiettyjä piirteitä, jotka ovat rinnastettavissa kyseiseen eläimeen (epäsiisteys &8211; myös käytöksessä). Metaforat ovat siis aina vain osittaisia, eivät täysin vastaavia. Ne kohottavat vertaamaan yhtä asiaa toiseen ja näkemään näissä samankaltaisuutta, mutta samalla muut piirteet ohitetaan.