Kookas.fi
  1. Etusivu
  2. Tiede
  3. Filosofia
  4. Eksistentialismin perustaja

Eksistentialismin perustaja

Heidegger oli fenomenologisen filosofian perustajana tunnetun Edmund Husserlin (1859–1938) oppilas. Heidegger kehitti aluksi omaa filosofiaansa pitkälti Husserl filosofiaan nojaten. Heideggerin kehittämää filosofista ajattelua on kutsuttu muun muassa hermeneuttis-eksistentialistikseksi fenomenologiaksi. Eksistentiaalifilosofia liittyy ihmisen maailmassa olemisen tutkimiseen ja fenomenologia pyrkii paljastamaan mitä ilmiöt todellisuudessa ovat. Hermeneuttinen liittyy ajatuksena maailman jatkuvaan, kehämäiseen tulkitsemiseen.

Heideggerin mukaan kysymys ihmisenä olemisesta on unohtunut filosofiassa. Filosofia pyrkii pikemminkin luokittelemaan ja selittämään. Heidegger ottaa projektinsa keskeiseksi teemaksi olemisen kysyminen (Seinsfrage ). Heideggerin mukaan ihminen on vieraantunut olemisestaan, unohtaessaan olemisen kysymisen. Vieraantuessamme olemisestamme vieraannumme myös maailmasta.

Heideggerin pääteos Sein und Zeit (1927) julkaistiin ensimmäisen kerran Edmund Husserlin fenomenologisessa vuosikirjassa. Heideggerin toistuva teesi on, että ihmisen oleminen on aina situationaalista, tietyssä ajassa ja paikassa olemista. Emme ihmisenä voi olla millään muulla tavalla. Heideggerin oleminen ei tarkoita mitään rajatonta valinnanvapautta, kuten esimerkiksi Sartren eksistentiaalifilosofia. Kyse on sen huomaamisesta, että me aina jo liikumme jossakin elämänprojektissa.

Heideggerin kytköksiä natseihin toisen maailmansodan aikana on tutkittu paljon. Hän kuului kansallissosialistiseen puolueeseen, vaikka siitä hyvin nopeasti erosikin pettyessään heidän ajatteluunsa ja toimintaansa. Kysymyksiä on herättänyt se, että Heidegger ei koskaan suuremmin kommentoinut asiaa, eikä koskaan pyytänyt julkisesti anteeksi natsimielisyyttään.

Heideggerin tärkeimpiä teoksia olivat muun muassa:

Sein und Zeit (1927), suom. Oleminen ja aika (2000). Der Ursprung des Kunstwerkes (1936), suom. Taideteoksen alkuperä (1995). Brief über den Humanismus (1946), suom. Kirje humanismista (2000). Gelassenheit (1959), suom. Silleen jättäminen (1991)