Mitkä ovat Leibnizin filosofian perusteet?
Leibnizin monadit ovat ikkunattomia, joten ne eivät ota vastaan ulkoa päin tulevia vaikutteita, mutta jokainen monadi heijastaa kaikkia muita monadeja, eli viime kädessä maailmankaikkeutta. Jokainen monadi sisältää myös kaiken sen, mitä sille koskaan voi tulla tapahtumaan. Jos voisimme analysoida täydellisesti tietyn monadin, tietäisimme samalla monadin tulevaisuuden ja itse asiassa, koko maailmankaikkeuden tulevaisuuden.
Miten monadit sitten liittyvät aineelliseen todellisuuteen? Leibnizin mukaan materiaalinen maailma on olemassa vain fenomenaalisella eli ilmiömaailman tasolla. Vaikka koemmekin maailman aineelliseksi, se koostuu varsinaisesti aineettomista monadeista. Ihminen koostuu sielusta, joka on monadi ja yhdistelmistä alempia monadeja, jotka muodostavat ihmisen ruumiin. Jumala on asettanut ”ennalta määrätyn harmonian”, joka määrää sen, että kaikki muutokset alemmissa monadeissa (esim. ihmisen ruumiissa) tapahtuvat tarkalleen oikeaan aikaan, vaikka nämä monadit eivät ole keskenään vuorovaikutuksessa. Jumala on luonut maailmankaikkeuden ja luodessaan sen hän valitsi parhaimman mahdollisen maailman äärettömän monien vaihtoehtoisten maailmojen joukosta. Kaikki on siis sopusoinnussa Leibnizin universumissa.
Monadologia sisältää joukon ongelmia, joista tärkein on ihmisen tahdonvapauden ongelma. Koska Leibniz oli kristitty, hänen teodikeaansa täytyi sisällyttää ajatus vapaasta tahdosta, toisin kuin Spinozalla. Jos kaikki mitä yksilölle tapahtuu, sisältyy hänen yksilökäsitteeseensä, on vaikea nähdä, miten ihmisellä voisi olla vapaa tahto. Leibnizin maailma vaikuttaa siis yhtä deterministiseltä kuin Spinozan, mutta Leibniz halusi säilyttää tahdonvapauden filosofiassaan.
Leibniz ei muodostanut filosofista koulukuntaa, mutta Christian Wolff (1679-1754) pyrki tulkitsemaan Leibnizin filosofiaa ja kohosi Saksassa arvostettuun asemaan. 1700-luvulla Leibnizin filosofia oli Saksassa hallitseva filosofia. Myöhemmin Leibnizin filosofia ei saanut enää seuraajia. Syynä oli varmasti se, että se näyttäytyy liian fantastisena ja vain yhden ihmisen, Leibnizin, maailmaa kuvaavana oppina. Toisin kuin lähes kaikkien muiden filosofien, Leibnizin filosofiasta ei voi löytää juuri mitään sellaista, mikä tarjoaisi lähtökohdan empiirisen ja konkreettisen maailman tarkastelulle. Toisaalta, Leibnizin kirjoitukset logiikasta ja uskonnonfilosofiasta ovat jatkuvasti tutkijoiden mielenkiinnon kohteena.
- Lisätietoja: http://plato.stanford.edu/contents.htmll