Mikä on paradigma?
Paradigma on käsitteenä peräisin Thomas Kuhnin (1922-1996) tieteenfilosofian klassikosta Tieteellisten vallankumousten rakenne , joka ilmestyi vuonna 1962. Paradigma on suomennettu sanalla viitekehys, mutta se ei välttämättä kuvaa paradigman merkitystä tarpeeksi laajasti.
Kuhn esitti, että jokaisella tieteenalalla on oma paradigmansa, joka sisältää muun muassa tiettyjä vakiintuneita toimintatapoja. Tarkemmin Kuhn määritteli paradigmaan kuuluviksi tieteessä käytettävät instrumentit, arvot, eksemplaarit (hyväksytyt malliesimerkit) ja ontologian. Tiedettä ei voinut käsittää pelkästään teorioista koostuvana objektiivisena toimintana, vaan tiedemiesten toimintaan vaikuttivat monet eri seikat. Kuhn oli nykyaikaisen sosiologisen tieteentutkimuksen oppi-isä. Hän vaikutti suuresti siihen mihin suuntaan tieteentutkimus ja tieteenfilosofia on myöhemmin kehittynyt.
Ennen Thomas Kuhnia tieteenfilosofiassa on positivistinen tieteenkäsitys, jonka mukaan tiede kehittyi lineaarisesti ja kumuloituvasti kohti absoluuttista totuutta. Tällaisen ajattelun mukaan uudet teoriat ovat aina parempia kuin vanhat ja kehittyvät vanhojen teorioiden päälle.
Kuhnin mukaan tiede ei kehity tällä tavalla teorioiden kehittymisen myötä, kuten aikaisemmin oli siis oletettu. Kuhnin mukaan paradigmat muuttuvat ja pardigmaan kuuluu muutakin kuin pelkkä teoria (ks. toinen kappale). Uudet paradigmat muodostuvat edellisten teorioiden/paradigmojen heikkouksien eli anomalioiden pohjalle. Uudet paradigmat voidaan siis käsittää vastauksina edellisen paradigman ongelmiin. Uusi paradigma tarkoittaa myös kokonaan uudenlaisen ajattelutavan syntymistä, uutta tapaa nähdä maailmaa. Tässä mielessä emme voi objektiivisesti verrata uutta ja vanhaa teoriaa toisiinsa, koska ne katsovat maailmaa tavallaan ”eri silmin”. Ne näkevät maailmassa eri asioita ja objekteja.
Paradigma termi on Kuhnin jälkeen levinnyt hyvin laajalle ja puhekielessä sillä tarkoitetaan lähinnä viitekehystä, jossa tutkimus tapahtuu.