Kookas.fi
  1. Etusivu
  2. Tiede
  3. Filosofia
  4. Mitkä ovat hellenistiset filosofikoulut?

Mitkä ovat hellenistiset filosofikoulut?

Kreikan kieltä puhuvan maailman historia antiikin aikana voidaan jakaa kolmeen kauteen: klassiseen kauteen (480-350 eKr), hellenistiseen kauteen (350-90 eKr.) ja Rooman valtakauteen (90 eKr-250 jKr). Ensimmäisenä kautena vaikuttivat Kreikan suurimmat filosofit, Platon ja Aristoteles. Toista kautta kutsutaan hellenistiseksi kaudeksi. Hellenistinen kausi perustuu Aleksanteri Suuren tekemiin valloituksiin, jonka johdosta kreikkalaisten sivistys levisi laajalle alueelle, Egyptiin, Persiaan ja Babyloniaan. Aleksanteri Suuren kuoltua hänen valtakuntansa jaettiin kolmeen osaan. Makedonialaiset johtivat Kreikkaa aina vuoteen 146 eKr., jolloin Rooma voitti kreikkalaisten Akaian liiton. Kreikan kaikki alueet liitettiin Roomaan lopullisesti 27 eKr.

Hellenistiseksi filosofikouluiksi sanotaan niitä uusia filosofisia koulukuntia, jotka syntyivät 300-luvun lopussa ja 200-luvun alussa eKr. Tärkeimmät niistä olivat stoalaisuus, epikurolaisuus, kyynikot ja skeptisismi. Filosofikoulujen toiminta jatkui myös roomalaiskaudella: joskus myös osaa roomalaiskauden filosofiasta kutsutaan hellenistiseksi. Varhainen platonismi syntyi myös hellenistisellä kaudella, vaikka ns. keskiplatonismi ja uusplatonismi ajoittuvat roomalaiskauteen.

  1. Kun kreikkalaiset joutuivat kosketuksiin muiden kansojen kanssa, heille ominainen ylemmyydentuntoinen asenne &8221;barbaarikansoihin&8221; lieveni. Sivistyneet kreikkalaiset omaksuivat kosmopoliittisia asenteita, lojaalisuus kaupunkivaltiota ja kreikkalaisuutta kohtaan väheni ja alettiin ajatella ihmiskuntaa kokonaisuutena. Filosofiassa, eritoten stoalaisuudessa, on havaittavissa kosmopolitismia. Toisaalta, filosofian luonne myös muuttui Aristoteleen päivistä. Filosofit, johtuen kreikkalaisten asemasta Makedonian vallan alla, eivät enää niinkään tähdänneet poliittisiin muutoksiin, vaan he keskittyivät enemmän yksilöön ja etiikkaan.
Filosofikouluista stoalaiset, perustajanaan Zenon , etsivät hyvettä ja löysivät sellaisen mielentyyneydestä, jolla stoalainen suhtautuu maailman menoon, onneen ja onnettomuuksiin. Epikurolaiset, perustajanaan Epikuros , etsivät lohtua elämän ahdistukseen ja löysivät sen nautinnosta, jota he pitivät korkeimpana hyvänä. Kyynikot, perustajanaan Diogenes , etsivät myös hyvettä ja päätyivät hyveen vuoksi hylkäämään kaikki maalliset arvot ja instituutiot arvottomina. Skeptikot, perustajanaan Pyrrhon , etsivät oikeaa tietoa, eivät löytäneet sitä aistihavainnoista ja päätyivät suhtautumaan skeptisesti kaikkiin totuuksiin, koskivatpa nämä sitten epistemologiaa, moraalia tai kosmologiaa.

Epikurolaisten vaikutus hellenistiseen maailmaan oli laaja, Roomassa se oli ensimmäisellä vuosisadalla eKr. muotifilosofiakin lyhyen aikaa hallitsevissa piireissä. Samoin stoalaisilla oli huomattava vaikutus roomalaisen sivistyneistön ajatteluun ja myös Rooman keisareiden joukossa oli stoalaisia. Kyynikot ja skeptikot eivät saavuttaneet edellisten koulujen suosiota sivistyneistön keskuudessa.