Utilitarismin kehittäjä
Utilitarismin perustajana pidetään Jeremy Benthamia (1748-1832), mutta John Stuart Mill kunnostautui utilitarismin kehittäjänä ja ajatuksia herättävänä kirjoittajana. Millin mukaan yhteiskunnallisten käytäntöjen ja instituutioiden oikeutus perustui niiden toiminnan aiheuttamiin seurauksiin. Jos instituutiot edistivät ihmisten onnellisuutta ja hyvinvointia ne olivat moraalisesti oikeutettuja.
Mill perusti myös yksilön moraalin samoille periaatteille kuin yhteiskunnan yksiköiden oikeuttamisen. Ihmisen oli aina toimittava niin, että toiminnasta aiheutuu suurin mahdollinen hyöty (utiliteetti) koko yhteisölle. Vapaus (1859) teoksessaan Mill liitti hyödyn käsitteeseen myös ihmisen vapaan kehittymisen, ruumiillisen hyvinvoinnin ohella. Kuuluisin ja merkittävin teos Millillä oli kuitenkin paljon keskustelua herättänyt Utilitarismi (1861), jonka mukaan yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta koskevat kysymykset voitiin ratkaista miettimällä millaiset teot parhaiten lisäsivät yhteiskunnan kokonaisonnellisuutta. Utilitarismi ajautuu yleensä ongelmiin vähemmistö koskevissa kysymyksissä. Onko vähemmistön alistaminen oikeutettua, jos se lisää yhteiskunnan kokonaisonnellisuutta?
Millin mukaan miehen ja naisen välillä vallitseva eriarvoisuus tuli korvata ”täydellisen tasa-arvon periaatteella”. Kumpikaan osapuoli ei saanut olla etuoikeutettu, eikä asemassa, jossa toista voitaisiin alistaa. Tasa-arvo lähti Millillä ajatuksesta, jonka mukaan yhtäläisiä tapauksia oli kohdeltava samalla tavalla.
John Stuart Mill katsotaan yhdeksi klassisen liberalismin edustajista. Arvot,kuten sananvapaus ja ajatuksenvapaus, liittyvät kiinteästi klassiseen liberalismiin. Mill oli kuitenkin valtavirtaa vasemmistolaisempi ajatuksissaan.