Mitä tarkoittaa reduktionismi?
Reduktionismi tarkoittaa jonkin asian palauttamista (redusoimista) johonkin toiseen asiaan. Käsitteet, teoriat tai lauseet voidaan palauttaa toisiin käsitteisiin, teorioihin tai lauseisiin. Ihmisen persoona, kokemukset, mieli tai tunteet voidaan taas redusoida aivofysiologian tasolle. Moderni neuropsykologia pyrkii nimenomaan tähän. Ihmisen käyttäytyminen voidaan palauttaa esimerkiksi jonkin geenin toimintaan. Tällaisessa ajattelussa ongelmaksi nousee ihmisen vapaus. Miten ihminen voi olla vapaa, kuten meistä jokapäiväisessä elämässämme tuntuu, jos geenimme määräävät toimintaamme?
Yksi vastaus tähän kysymykseen on emergenssi, joka mahdollistaa makrotason olioille aidon olemassaolon. Emergentti ominaisuus on sellainen, joka pätee systeemiin mutta ei sen yksittäisiin osasiin. Esimerkiksi ilman lämpötila on emergentti ominaisuus, joka ei sovellu yksittäisiin molekyyleihin. Kokonaisuus on siis enemmän kuin osiensa summa, ja kokonaisuudesta voi nousta (emerge) ominaisuuksia, joita ei ole havaittavissa sen osissa. Ihmisen voidaan ajatella olevan enemmän kuin osiensa summa ja näin inhimillinen vapaus ei enään muodostuisi ongelmaksi.
Uskonnosta ja uskonnollisesta kokemuksesta puhuttaessa uskontopsykologian kielellä ja käsitteillä, redusoidaan tämä ilmiö psykologian piiriin. Uskonnollisen kokemuksen voidaan sanoa olevan vain tietty mielentila, joka saadaan aikaan esimerkiksi tietynlaisissa sosiaalisissa olosuhteissa (herätyksellinen jumalanpalvelus) tai stimuloimalla jotakin aivokuoren osaa.