Filosofian historian kiistellyin henkilö?
Friedrich Nietzschen filosofian keskeisiä käsitteitä olivat yli-ihminen ja vallantahto, joiden ympärille hänen filosofiansa ja ihmiskuvansa kietoutui. Nietzschen mukaan valmiiden moraaliteorioiden aika oli ohitse. Erityisesti hän kritisoi kristillistä ”orjamoraalia”, joka pakotti ihmiset hyväksymään alistumisen etiikan. Yli-ihminen luo Nietzschen mukaan itse omat arvonsa ja toteuttaa niitä. Tämä ei tarkoita, että yli-ihminen tekisi moraalin vastaisia tekoja, vaan että yli-ihminen luo omat arvonsa ja ei ota mitään arvoja annettuna. Eksistentialismi otti 1900-luvulla hyvin paljon vaikutteita Friedrich Nietzschen filosofiasta ja ihmisen vapaudesta tuli keskeinen käsite 1900-luvun filosofiassa.
Nietzschen mukaan ihmisissä vaikuttava perusvaisto oli vallantahto, se on voimakkaampi kuin mikään muu vietti tai halu, jopa hengissäsäilymisvaisto jää vallantahdon alle. Vallantahto on Nietzschelle myös metafyysinen käsite johon kaikki olevainen voitiin palauttaa.
Friedrich Nietzschen keskeinen ja paljon kritisoitu sanoma oli siis, että kaikki moraaliset arvot oli kyseenalaistettava, tähän hän liitti kiistainalaisen käsityksen ”Jumalan kuolemasta”. Koska Jumala oli kuollut ei ollut mitään valmista pohjaa mille moraalia voitiin rakentaa. Jumalan kuolema on nähty lähinnä metaforisena käsitteenä, jolla hän tarkoitti valmiiden totuuksien häviämistä. Friedrich Nietzschen tärkeimpiä teoksia olivat:
Tragedian synty (1872), Epäjumalten hämärä (1881), Iloinen tiede (1882), Näin puhui Zarathustra (1883-1892), Hyvän ja pahan tuolla puolen (1886), Moraalin alkuperästä (1887), Ecce Homo (omaelämäkerta) (1888), Antikristus (1888).