Mitä on deismi?
Deismillä tarkoitetaan usein näkemystä, jonka mukaan Jumala on luonut maailman, mutta ei ole enää siinä läsnä. Deismi ei ole ollut 1800-luvun jälkeen liikkeenä kovin merkityksellinen, joskin se tarjoaa yhden tavan pahan ongelman ratkaisemiseen. Luonnontieteilijöiden keskuudessa deismi on ollut ja on edelleenkin varsin suosittu, esimerkiksi Darwin ja Einstein olivat lähinnä deistejä. Kaikki deisteiksi luokitellut ajattelijat eivät kuitenkaan jaa näkemystä Jumalan täydellisestä poissaolosta maailmassa.Deismillä voidaan tarkoittaa myös tiettyä historiallista liikettä, joka toimi 1600- 1700-luvun vaihteessa. Tässä liikkeessä olleita ajattelijoita yhdistivät seuraavat asiat: 1) kristinuskon ilmoituksen oikeutusta, rationaalista lähtökohtaa ja historiallisia perusteita vastaan tehdyt hyökkäykset, 2) uskonnollisen uskon rationaalinen tulkinta, joka perustui John Locken epistemologiaan ja 3) luonnollisen uskonnon korottaminen uskonnollisen totuuden ytimeksi.
Deismi liittyy kiinteästi valistuksen uskonnon tulkintaan. Taustalla oli myös kristillisten kirkkokuntien jakautuminen, jonka johdosta yhteinen uskonsääntö puuttui ja sen myötä keinot oppiriitojen ratkaisemiseen. Locke ja eräät muut filosofit pohtivat mahdollisuuksia löytää politiikasta ja kulttuurista riippumaton universaali uskonto. Mathew Tindal (1657-1733) esitti vuonna 1730 Lockeen nojaten, että pelastavan uskon tulisi olla täysin järjellä tavoitettavaa, historiasta riippumatonta ja yksinkertaista. Samalla Tindal hylkäsi kristinuskon erityistä historiaan sidottua ilmoitusta korostavan sanoman.
Deismin merkitys valistuksen jälkeiselle ajattelulle oli se, että se avasi keskustelun kristinuskon alkuperästä, Raamatun paikasta historiassa ja kristinuskon alkuperästä. Lisäksi ihmeistä ja ylösnousemuksen historiallisuudesta käyty keskustelu avasi tietä historiallis-kriittiselle raamatuntulkintamenetelmälle. Nämä kysymykset ovat edelleen keskeisiä teologisessa ja uskonnonfilosofisessa keskustelussa.