Kuka on John Henry Newman?
Newmanin teologinen ajattelu on monitahoista. Hän on tarkastellut areiolaiskiistaa teoksessaan The Arians of the fourth Century (1832) ja oli erityisen perehtynyt Athanasioksen ajatteluun. Ennen katoliseksi kääntymistään Newman korosti uskon auktoriteettikysymyksessä yksin Raamattu-periaatteen sijaan traditiota, kirkon elämään sisältyvää profeetallista perinnettä ja konsiilien julkilausumiin sisältyvää episkopaalista perinnettä. Kääntymyksensä jälkeen hän katsoi kirkon teologian, hurskauselämän, poliittisen ja institutionaalisen roolin heijastelevan Kristuksen profeetallista papillista ja kuninkaallista virkaa. Näiden tehtävien piti olla tasapainossa keskenään.
Newmanin suuri vaikutus uskonnonfilosofina on se, mikä erottaa hänet monista muista katolisista ja protestanttisista teologeista. Newman puolusti uskon moraalista tarkoituksenmukaisuutta ja intellektuaalista yhtenäisyyttä kumulatiivisten argumenttien teorialla. Newman tekee puolustuksessaan eron varmuuden ja vakuuttuneisuuden sekä käsitteellisen ja todellisen hyväksymisen välillä. Newmanin mukaan uskosta voidaan vakuuttua ilman ankaraa logiikkaa, koska kumulatiivisessa todistamisessa eri argumentit liittyvät toisiinsa kuten köyden säikeet.
- Lisätietoja: http://people.bu.edu/wwildman/WeirdWildWeb/courses/mwt/dictionary/mwt_themes_480_newman.htmtop