Mitä tarkoittaa seurausetiikka?
Seurausetiikka on normatiivisen etiikan teoria. Seurausetiikassa teon arvo määräytyy teon seurauksien mukaan, eikä esimerkiksi velvollisuuksista tai vakaumuksista kuten velvollisuusetiikassa (deontologisessa etiikassa). Seurausetiikasta käytetään myös nimeä teleologinen etiikka.
Yleisin seurausetiikan muoto on utilitarismi. Utilitarismissa teon seurauksia arvioidaan niiden tuottaman hyödyn (utiliteetin) perusteella. Hyöty voi tarkoittaa esimerkiksi taloudellista hyvinvointia, onnellisuutta, mielihyvää tai muuta ihmisille arvokkaana koettua asiaa. Utilitarismin perustajina pidetään John Stuart Millia (1806-1873) ja Jeremy Benthamia (1748-1832). Ongelmaksi seurausetiikassa ja utilitarismissa muodostuu tekojen seurausten arviointi ja eri seurauksien painottaminen keskenään.
Ensimmäinen ongelma liittyy tekojemme seurausten ennalta arvaamattomuuteen. Emme voi koskaan täysin tietää mitä seurauksia teoillamme on. Miten tällöin voisimme perustaa tekojemme moraalisen oikeutuksen niiden seurauksiin? Voimme myös tehdä pahoja tekoja, joilla on hyvät seuraukset. Seurausetiikan mukaan tällainen teko olisi moraalisesti hyväksyttävissä. Jos esimerkiksi pahoinpitelemme henkilön kadulla, tämä tuntuisi olevan selvästikin väärin, mutta entä jos myöhemmin oikeudessa paljastuu, että pahoinpidelty olikin terroristi, joka oli menossa juuri räjäyttämään Suomen Pankin. Oliko teko oikea, vaikka emme tienneet henkilön olevan terroristi?
Toinen ongelma liittyy seurauksien keskinäiseen painottamiseen. Teen teon x ja siitä aiheutuu mielipahaa henkilölle B ja mielihyvää henkilölle A. Miten nämä mielipahat ja mielihyvät on painotettava keskenään? Miten yleensäkään voidaan laskea sellaisia asioita kuin onnellisuus ja mielihyvä? Utilitarismi saattaa myös oikeuttaa vähemmistöjen sorron. Entä jos jokin teko aiheuttaa suurimmalle osalle hyvää, mutta esimerkiksi huonoimmassa asemassa oleville pahaa. Onko teko oikein, koska se lisää kokonaisonnellisuuden määrää?
Seurausetiikkaan liittyy monia ongelmia. Näihin ongelmiin vastaamiseksi on seurausetiikkaa pyritty kehittämään edelleen. Voidaan esimerkiksi ajatella, että yleensä on hyvä toimia sillä tavalla, että toimintamme lisää yhteisön hyvinvointia, mutta meillä on tiettyjä (prima facie) velvollisuuksia, joita ei tulisi missään olosuhteissa rikkoa.