Millaista oli epikurolainen filosofia?
Epikuros kannatti tieto-opissaan näkemystä, jonka mukaan kaikki aistimuksemme ovat totta. Järki, muisti tai aistimus itse ei voi muuttaa aistimusta, vaan se on kokonaan kausaalisesti riippuvainen kohteestaan. Epikuroksen näkemys maailmasta oli materialistinen, hän oli lainannut atomiopin eräin muutoksin Demokritokselta : Epikuroksen mukaan aineellinen todellisuus koostui tyhjiössä liikkuvista erillisistä kappaleista. Epikurolaiset pitivät myös sielua (psykhe) aineellisena, joka muodostui atomeista, ulottui koko ruumiiseen ja on ruumiin kanssa niin yhteenkietoutunut, ettei kumpikaan ole elinkelpoinen ilman toista. Kuolema merkitsi sielun ja siis koko ihmisen olemassaolon päättymistä.
Tunnetuin ja kiinnostavin osa epikurolaista filosofiaa on sen etiikka. Epikurolaisten mukaan elämän päämäärä oli nautinto. Onnellisin elämä oli sellainen, jossa oli mahdollisimman paljon nautintoa ja mahdollisimman vähän tuskaa. Epikuros tarkoitti nautinnolla kaiken tuskan, sekä ruumiillisen kivun että mielen ahdistuksen poissaoloa. Nautinto saattaa lopulta muuttua tuskaksi, joten on suosittava sellaisia nautintoja, joihin sisältyy mahdollisimman vähän tuskaa. Yksinkertaiset nautinnot olivat paras ratkaisu. Ahdistuksen tärkeimmät aiheuttajat ovat Epikuroksen mukaan jumalten vihan pelko ja kuoleman pelko. Jos ihminen uskoo, kuten epikurolaiset, että kuolema merkitsee elämän päättymistä lopullisesti, vapautuu sekä jumalten että kuoleman pelosta. Ihminen ei voi kuoltuaan tuntea mitään, ei pelkoa, eikä jumalten vihaa.
Epikuroksen mukaan halut jakautuvat kolmeen osaan (1) luonnolliset ja välttämättömät, (2) luonnolliset ja ei-välttämättömät ja (3) luonnottomat. Ensin mainittuihin kuuluivat esim. ruoka, juoma ja suoja, toisiin erityisiin ruokiin kohdistuvat nautinnot ja kolmansiin maineen ja vallan halu. Nautinnoilla on kuitenkin olemassa laatuero: sielun nautinnot ovat ruumiin nautintoja arvokkaampia. Tavoitteena kaikilla nautinnoilla on sama, mielentyyneyden eli ataraksian saavuttaminen. Epikurolainen viisas voi tunnetun sanonnan mukaan olla onnellinen kidutuspenkissäkin, koska hän tuskan hetkellä voi muistella aiempia nautintojaan.
Epikuros kiinnitti huomiota myös yhteiskunnalliseen toimintaan. Hänen mukaansa oikeudenmukainen yhteiskunta on sellainen, joka on edullinen yhteisön jäsenille eli edistää niiden onnellisuutta. Yksilön on aina järkevää olla oikeudenmukainen: rikos ei kannata, koska kiinnijäämisen pelko estää nautinnollista elämää. Epikurolaiset panivat paljon painoa ystävyyden merkitykselle, sillä ystävyys myös lisää yksilön nautintoa elämässään. Myös ystävyyden kokemus on nautinnollinen.
- Epikuroksen filosofiaa harrastivat Lucretiuksen jälkeen vain hyvin harvat filosofit. Epikurolaisuuteen suhtauduttiin hyvin tuomitsevasti eritoten keskiajalla ja vasta valistuksen aikoina ilmaantui epikurolaisuutta muistuttavia oppeja Eurooppaan. Mainittakoon näistä vaikkapa Julien Offray de La Mettrien teos L&8217;homme machine (1748). Myös utilitarismi on jossakin mielessä sukulaisuussuhteessa epikurolaisuuteen.