Mitä on stoalainen filosofia?
Stoalainen luonnonfilosofia on lähtökohdaltaan materialistinen: vain ulottuvaiset kappaleet ovat todellisia, sillä näillä on kyky vaikuttaa ja ottaa vaikutuksia vastaan. Stoalaiset eivät kuitenkaan hyväksyneet atomioppia, jonka mukaan aine koostuisi jakamattomista perusosasista. Aine on stoalaisessa teoriassa kaikkialle ulottuvaa jatkuvuutta. Maailmankaikkeus on kuitenkin rajallinen. Koko maailmanjärjestys on kahden prinsiipin toiminnan tulos: toinen näistä on aktiivinen prinsiippi eli Jumala ja toinen passiivinen prinsiippi eli aine. Kumpikin prinsiippi on aineellinen. Zenon samaisti aktiivisen prinsiipin yhteen peruselementtiin, tuleen, muut stoalaiset olivat tästä eri mieltä.
Stoalaisten mukaan maailmankaikkeus noudattaa syklisiä periodeja, jotka päättyvät maailmanpaloon eli tuleen. Jokainen sykli on täsmälleen samanlainen kuin edellinen. Stoalaisten mukaan maailman kehitys on täysin determinististä, alkuolosuhteet määräävät maailman kehityksen täysin. Universaalia determinoitua syiden ketjua kutsuttiin kohtaloksi, Zeukseksi, sallimukseksi tai Jumalaksi. Stoalainen Jumala on täydellisen hyvä ja järjellinen.
Stoalaisten determinismistä seuraa myös yksi suuresti logiikkaan vaikuttanut piirre: Khrysippos väitti, että determinismistä ei seuraa, että kaikki tapahtuisi välttämättä ja että mahdollista on vain se, mitä todella tulee tapahtumaan. Hänen mukaansa oli olemassa asioita, jotka olivat mahdollisia, mutta eivät tosiasiallisesti koskaan tule tapahtumaan. Näiden asioiden toteutuminen ei ole estetty eikä niiden toteutumien olisi ristiriitaista. Stoalaiseen logiikkaan liittyviä oivalluksia käytetään nykyajan modaalilogiikassa hyväksi. Modaalilogiikassa tutkitaan mahdollisuuksien ja välttämättömyyksien käsitteitä.
Stoalaiset olivat jo Antiikin aikana tunnettuja kiistanalaisesta tunneteoriastaan, jonka mukaan viisas säilyttää kaikissa oloissa mielentyyneytensä, sillä hän tietää kaiken sielun sisäisen tilan ulkopuolella olevan samantekevää. Tätä teoriaa arvosteltiin epäinhimilliseksi. Luonnollista olikin, että stoalaisten tunneteoria liittyi läheisesti etiikkaan. Stoalaisten mukaan hyve ja onnellisuus ovat sama asia, mutta ulkoisen hyvän määrä ei vaikuta onnellisuuteen lainkaan. Hyveellinen toiminta on ihmisluonnon mukaista. Tämä hyveen tavoittelu merkitsee myös järjellisyyden tavoittelua, sillä nimenomaan järki erottaa ihmisen eläimistä. Järjellisenä viisas on onnellinen. Viisaita oli kuitenkin harvassa ja stoalaisten mukaan ihminen oli joko kaikilta osin viisas tai sitten hullu ja paha. Välimuotoja ei ollut.
Stoalaisen filosofian vaikutus on ollut etiikan osalta varsin huomattava kristittyihin ajattelijoihin. Ajatus ihmisten keskinäisestä tasa-arvosta saavutti kaikupohjaa jo varhaisten kristittyjen parissa. Myös oppi ihmisten luonnollisista oikeuksista oli tärkeä valistuksen aikakaudella. Stoalaisen logiikan saavutukset olivat, kuten jo todettiin, merkittävät.
lisätietoja: http://plato.stanford.edu/entries/stoicism/