Josif Stalin
Kuka oli Stalin?
Josif Stalin (1878–1953) toimi Vladimir Leninin seuraajana Neuvostoliiton johtajana. Hän on jäänyt historiaan armottomana yksinvaltiaana, jonka ympärillä vallitsi valtava henkilökultti.
Stalin vallankumouksellisena
Josif Vissarionovitš Džugašvili syntyi Gruusiassa (nyk. Georgia) köyhään perheeseen. Džugašvili opiskeli nuoruusvuosinaan Tiflisin teologisessa seminaariissa ortodoksipapin uraa varten. Sosialistiseen ajatteluun tutustuttuaan hänet erotettiin pappisseminaarista vuonna 1899 ja hän ryhtyi täysipäiväiseksi vallankumoukselliseksi. Maanalaisen toimintansa vuosina Džugašvili toimi useiden salanimien turvin. Tunnetuimmat näistä ovat Koba sekä vuodesta 1913 lähtien Stalin (teräsmies).
Vuonna 1912 Stalin valittiin Leninin bolshevikkipuolueen keskuskomiteaan. Stalin toimi kansallisuuksia koskevien kysymysten asiantuntijana ja lokakuun 1917 vallankumouksen jälkeen hänet nimitettiin kansallisuusasiain kansankomissaariksi ensimmäiseen bolshevikkihallitukseen.
Nousu Neuvostoliiton johtoon
Vuonna 1922 Stalin nimitettiin kommunistisen puolueen pääsihteeriksi. Ovelalla taktikoinnilla Stalin onnistui haalimaan yhä enemmän valtaa itselleen ja muokkaamaan tehtävästä Neuvostohallinnon tärkeimmän viran. Leninin kuoltua 1924 käynnistyi puolueen sisällä valtakamppailu, jossa Stalin onnistui lopulta vetämään pisimmän korren. Kukistettuaan kilpailijansa Stalinista tuli koko valtakunnan kiistaton yksinvaltias. Stalin rakensi järjestelmällisesti kuvaa itsestään Leninin seuraajana ja hänen ympärilleen kohosi valtava henkilökultti. Vastustajansa ja vanhat työtoverinsa Stalin raivasi tieltään näytösoikeudenkäynneissä, joissa nämä tuomittiin maanpettureina kuolemaan tai vankileireille.
Stalin hallitsijana
Stalinin hallinto piti yllä järjestystä järjestelmällisen sisäisen terrorin avulla. Todellisia ja kuviteltuja neuvostohallinnon vihollisia teloitettiin ja passitettiin työleireille miljoonittain. Kansallisiin vähemmistöihin Stalin suhtautui erityisen vihamielisesti ja hän siirrätti jopa kokonaisia kansoja synnyinseuduiltaan. Neuvostoliiton ykkösmiehenä Stalin toteutti takapajuisessa valtakunnassa monia suuria uudistuksia. Hänen komennossaan talonpoikaisesta Venäjästä muokattiin raskaan teollisuuden suurvalta. Maatalous kollektivoitiin kertaheitolla 1929 lähtien, mistä seurasi elintarviketuotannon romahtaminen ja suunnaton nälänhätä.
Stalinin viimeiset vuodet
Stalinin vakiinnutettua valtansa nousi uusi uhka maan rajojen ulkopuolelta. Stalin oli aliarvioinut Saksan aiheuttaman sotilaallisen uhan katastrofaalisesti väärin, ja toisen maailmansodan puhjettua Hitlerin joukot olivat pian Moskovan porteilla. Hyökkäys onnistuttiin lopulta torjumaan, mutta vain äärimmäisten inhimillisten uhrausten kautta. Natsien voittajana Stalin jouduttiin lopulta lännessäkin hyväksymään maailman suurten johtajien joukkoon. Tämän varjolla hänen onnistui laajentaa Neuvostoliiton etupiiriä syvemmälle Eurooppaan neuvostohallitusta myötäilevien kansandemokratioiden muodossa.
Josif Stalin kuoli halvauksen seurauksena 73-vuotiaana 5. maaliskuuta 1953. Palsamoitu ruumis asetettiin näytille Lenin-mausoleumiin, kunnes se vuonna 1961 haudattiin vähin äänin.
Kirjallisuus:
Isaac Deutscher: Stalin (1989) Edvard Radzinski: Stalin (1996)