Työväenliikkeen unohdettu suurmies
Lehtimiehen ura
Matti Kurikka syntyi Tuutarin pitäjässä vuonna 1863. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi hän siirtyi opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Sosialistiseen ajatteluun Kurikka tutustui Kööpenhaminan matkallaan 1887. Kurikka muutti matkan jälkeen Viipuriin, missä hän toimi Viipurin Sanomien päätoimittajana ja osallistui aktiivisesti aatteelliseen toimintaan. Viipurin Sanomien ajauduttua konkurssiin Kurikka muutti vuonna 1896 Helsinkiin. Hän oli mukana perustamassa sosialistista Työmies-lehteä ja toimi lehden päätoimittajana vuosina 1897–1899.
Ristiriidat työväenliikkeen sisällä
Kurikan ajattelussa yhdistyivät sosialismi, kirkon vastainen kristillisyys sekä kansallisromanttinen kalevalaisuus. Kurikan sosialismi oli luonteeltaan vanhakantaista utopiasosialismia. Luokkataistelun sijaan hän saarnasi harmonisen, yhteisymmärrykseen perustuvan uuden yhteiskunnan puolesta.
Puhujana Kurikka oli äärettömän karismaattinen, ja sai esiintymisellään epäilijätkin puolelleen. Kulttuurin alalla hän kirjoitti lukuisia näytelmiä sekä novelleja joiden sisältö heijasti hänen aatemaailmaansa.
Kurikka ajautui pian ristiriitaan työväenliikkeen muun johdon kanssa, sillä hänen edustamansa ajattelu oli ristiriidassa aikakaudelle ominaisen marxilaisen luokkakantaisen sosialismin kanssa. Lopullisesti tiet erosivat, kun vuonna 1899 perustettu Suomen työväenpuolue omaksui suunnakseen Kurikan tahdon vastaisesti marxilaisen sosialismin.
Siirtyminen ulkomaille
Kurikan petyttyä kotimaan työväenliikkeeseen hän päätti suunnata katseensa ulkomaille. Kurikka kirjoitti useita artikkeleita, joissa hän kuvaili ulkomaille perustettavia suomalaisia siirtokuntia, jotka perustuisivat sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja tasavertaisuuteen.
Kurikan ideat herättivät vastakaikua, ja ensimmäistä suomalaista siirtokuntaa alettiin perustaa hänen johdollaan Australian Queenslandiin vuonna 1900. Hanketta ei kuitenkaan oltu suunniteltu kunnolla, eikä se edennyt alkua pidemmälle. Toinen yritys, Kanadaan joulukuussa 1901 perustettu Sointula ehti toimia neljä vuotta ennen kuin sen talous romahti. Viimeinen yritys oli Sammon takojat Vancouverissa, josta Kurikka karkotettiin jo kuuden viikon kuluttua perustamisesta. Yritykset kaatuivat pitkälti siksi, että Kurikka oli romanttinen teoreetikko, jolla ei kuitenkaan ollut keinoja saattaa lennokkaita utopioitaan toteen.
Kanadasta Kurikka siirtyi pettyneenä Yhdysvaltoihin, missä hän kuoli lokakuussa 1915.