Liike demokratian kriisin päiviltä
Lapuanliikkeeksi kutsutaan vuonna 1929 järjestäytynyttä äärioikeistolaista poliittista liikettä.
Liike aloitti toimintansa Lapualla marraskuussa 1929 kommunistien propagandatilaisuuden keskeyttämisestä. Lapuanliikkeen vahvistuessa ja laajetessa sen keulahahmoiksi nousivat maanviljelijät Vihtori Kosola ja Vihtori Herttua sekä pankinjohtaja Iivari Koivisto.
Liikkeen syntymisen vaikuttimina olivat kommunistien näkyvä toiminta 1920-luvulla ja satamalakkojen aikaiset yhteenotot lakkolaisten ja Vientirauha-järjestön palkkaamien lakonmurtajien välillä. Lapuanliikkeen tavoitteena oli kommunistisen toiminnan tukahduttaminen, ettei siitä aiheutuisi vaaraa itsenäiselle Suomelle. Liike halusi poistaa myös puoluepolitikoinnista aiheutuvan sisäisen rikkinäisyyden.
Näissä tavoitteissa kaikki keinot nähtiin sallituiksi. Keväästä 1930 lähtien liike alkoi harjoittaa laittomuuksia: kirjapainojen särkemisiä, vasemmistolaisten kyydityksiä (muiluttaminen), painostusta ja jopa kolme murhatekoa. Heinäkuussa liike järjesti Helsinkiin talonpoikaismarssin, jossa oli mukana noin 12 000 miestä. Esikuvan tapahtumalle lienee antanut fasistien marssi Roomaan 8 vuotta aikaisemmin. Valtiovalta taipui liikkeen näkyvän toiminnan edessä. Syksyllä 1930 eduskunta hyväksyi ns. kommunistilait, joilla kaikki kommunistien poliittinen toiminta julistettiin laittomaksi Suomessa.
Tämän jälkeen lapuanliikkeen vaikutusvalta alkoi heiketä, vaikka liike pystyi vielä myötävaikuttamaan siihen, että presidentiksi valittiin 1931 P.E. Svinhufvud. Sisäiset ristiriidat liikkeessä lisääntyivät. Laillisuusrintama alkoi vastustaa ponnekkaammin liikkeen ääriaineksia, jotka pyrkivät valtiollisen vallan ottamiseen.
Mäntsälän kapinan tukeminen kevättalvella 1932 merkitsi kuoliniskua lapuanliikkeelle. Kapina oli syntynyt sosiaalidemokraattien puhetilaisuuden keskeyttämisestä Mäntsälässä. Mäntsälän ympärille ryhmittyneet hallituksen joukot ja Svinhufvudin radiopuhe saivat kuitenkin kapinajohtajat luovuttamaan. Lapuanliike tuomittiin lakkautettavaksi kapinaan syyllistymisestä. Liikkeen edustamaa poliittista toimintaa perustettiin jatkamaan Isänmaallinen Kansanliike (IKL). Poliittisena puolueena IKL ei kuitenkaan saavuttanut merkittävää vaalimenestystä.
Lapuanliike on nähtävä aikansa äärioikeistolaisena liikkeenä, jolla oli aatteellisia yhtymäkohtia fasismiin ja kansallissosialismiin. Kansallissosialismin tapaan yleismaailmallinen talouspula(1929 – 1932) ja sen vaikutukset antoivat poliittista voimaa lapuanliikkeelle. Keskieurooppalaisista valtioista poikkeava yhteiskunta- ja kulttuurirakenteemme saivat kuitenkin aikaan, ettei äärioikeistolaisuus saavuttanut todellista massojen hyväksyntää. Nuoressa tasavallassa demokratia ja parlamentarismi olivat osoittaneet jo toimivuuteensa. Kansan ja poliittisten johtajien enemmistöllä ei ollut halua muuttaa vallitsevaa poliittista järjestelmää.