Viime vuosisadan suurimmat hävitysnäytelmät
Ensimmäinen ja toinen maailmansota ovat vuosina 1914 – 1818 ja 1939 – 1945 käydyistä suursodista käytettyjä nimityksiä. Molemmat sodat alkoivat eurooppalaisina selkkauksina, mutta laajenivat sodankäynniksi myös muissa maanosissa. Maailmansota-nimityksestä huolimatta Eurooppa oli pääasiallisena sotanäyttämönä kummassakin sodassa.
Ensimmäinen maailmansota
Ensimmäisen maailmansodan lähtölaukauksena on pidetty ns. Sarajevon laukauksia 28.6.1914. Tuolloin nuori serbialainen nationalisti (kansalliskiihkoilija) Gavrilo Princip ampui Itävalta-Unkarin kruununperillisen Frans Ferdinandin tämän vieraillessa Bosnian maakunnan pääkaupungissa. Motiivina teolle lienee ollut Frans Ferdinandin vähemmistökansojen itsehallintoa puoltava linja, joka ei miellyttänyt Suur-Serbiasta haaveilevia tahoja.
Euroopan valtioiden keskenään jo tätä ennen tekemät liitot vetivät maat mukaan sotaan. Sarajevon tapahtumien seurauksena Itävalta-Unkari julisti sodan Serbialle. Venäjä aloitti tämän johdosta liikekannallepanon tukeakseen Serbiaa. Itävalta-Unkarin liittolaiseksi asettunut Saksa vaati Venäjää perääntymään ja Ranskaa ilmoittamaan kantansa Saksan hyökkäykseen Venäjälle. Koska Venäjä ei perääntynyt ja Ranskan vastaus ei tyydyttänyt saksalaisia, Saksa julisti elokuun alussa 1914 sodan molemmille maille. Ranskan ja Venäjän liittolainen Englanti julisti pian sodan Saksalle, joka oli loukannut hyökkäyksellään Belgian puolueettomuutta.
Ensimmäinen maailmansota oli luonteeltaan uudenaikaisen erilaista, sillä sodassa käytettiin uusia aseita (panssarivaunu, taistelukaasu) ja se oli entistä hävitysvoimaisempaa. Vuosina 1915 – 1916 sota jähmettyi varsin vakiintuneisiin rintamalinjoihin sekä idässä että lännessä. Yhdysvaltain mukaantulo 1917 ympärysvaltojen (Englanti, Ranska, Venäjä) puolelle ratkaisi kuitenkin sodan ja Saksa alkoi luhistua. Rauha solmittiin vuonna 1919 Versailles´issa.
Toinen maailmansota
Versailles´in rauha, missä Saksaa kohdeltiin erittäin kaltoin, sisälsi käytännössä jo uuden sodan siemenet. Hitlerin valtaantulon jälkeen 1933 Saksa lähti tietoisen aggressiivisen laajentumispolitiikan tielle, mitä länsivallat ja Kansainliitto eivät pystyneet estämään. Saksan hyökkäys Puolaan 1.9.1939 sytytti lopulta sodan, jota oli osattu jo hieman odottaa. Englanti ja Ranska julistivat sodan Saksalle, joka jakoi Puolan Neuvostoliiton kanssa.
Vuosina 1940 – 41 Hitlerin johtama natsi-Saksa valtasi suuren osan manner – Eurooppaa ja osia itäisestä Neuvostoliitosta. Saksan tärkeimpiä liittolaisia olivat Italia ja Japani. Yhdysvallat liittyi loppuvuodesta 1941 sotaan japanilaisten hyökättyä yhtäkkiä sen laivastotukikohtaan (Pearl Harbour) Kauko - Idässä. Sotaa käytiin Aasian lisäksi Afrikan mantereella.
Alkuvuodesta 1943 neuvostojoukot saartoivat Stalingradissa saksalaisten armeijakunnan, joka antautui. Tämä tapahtuma käänsi lopullisesti sodan liittoutuneiden (Englanti, Neuvostoliitto, Ranska ja Yhdysvallat) hyväksi ja aloite siirtyi heille. Heinäkuussa 1943 Italia joutui irtautumaan sodasta ja Saksan asema vaikeutui. Sen oli vetäydyttävä sekä länsi- että itärintamalla ja vuoden 1944 aikana tilanne heikkeni ratkaisevasti. Saksaan tunkeuduttiin sekä lännestä että idästä, neuvostojoukot valtasivat Berliinin huhtikuussa 1945. Hitler teki itsemurhan bunkkerissaan hieman ennen lopullista Berliinin valtausta. Yhdysvallat sai Japanin antautumaan kahdella elokuussa 1945 pudottamallaan atomipommilla. Toisen maailmansodan rauhansopimus allekirjoitettiin helmikuussa 1947 Pariisissa.