Yhteiskunnallisten uudistusten tielle
Uudistus- ja vapaamielisen tsaari Aleksanteri II:nastuttua valtaistuimelle 1855 aika oli kypsä Suomessa jälleen valtiopäivätoiminnan aloittamiselle. Suomalaisille oli annettu jo varovaisia lupauksia asiasta. Monien ennakkovalmisteluiden jälkeen keisari kutsui valtiopäivät koolle syyskuussa 1863. Aleksanteri II:n toimintaan vaikuttivat myös ulkopoliittiset syyt. Puolassa oli ollut vastikään kapina, joka oli kukistettu verisesti. Hälventääkseen tätä tsaari halusi osoittaa uudistusmyönteisyyttä uskollisena pysynyttä Suomea kohtaan, joskin tavoitteena oli liittää suomalaiset tiiviisti myös keisarikuntaan.
Valtiopäivien toiminta vakiinnutettiin 1869 uudistetulla valtiopäiväjärjestyksellä. Siinä valtiopäivät säilytettiin nelisäätyisenä (aatelisto, papisto, porvaristo ja talonpojat). Valtiopäivien tuli kokoontua joka viides vuosi, tosin vuodesta 1882 lähtien kokoontumisajankohdaksi sovittiin joka kolmas vuosi. Käsiteltävät asiat tuli anoa keisarilta eikä säätyjen rajoitetulla aloiteoikeudella ollut paljonkaan merkitystä. Säätyedustusta laajennettiin myöntämällä paikkoja muutamille ryhmille, jotka eivät varsinaisesti kuuluneet mihinkään säätyyn.
Valtiopäivätoiminta johtaa uudistuksiinVaikka valtiopäivät joutuivat työskentelemään rajoitusten puitteissa, niiden säännöllinen kokoontuminen merkitsi monien uudistusten toteuttamista. Maaseudulla maallinen ja kirkollinen hallinto erotettiin toisistaan 1865. Kansakouluasetuksella (1866) siirrettiin kansanopetus kuntien tehtäväksi. Tämä johti kansakoululaitoksenvähittäiseen vakiintumiseen. Vuonna 1869 annetulla kirkkolailla jokainen sai valita itse uskontonsa, kunhan kuului johonkin uskontokuntaan.
Venäjällä 1874 annettu yleinen asevelvollisuuslaki pakotti Suomen valtiopäivätkin päätökseen asiasta. Vuoden 1878 asevelvollisuuslailla muodostettiin kahdeksan tarkk´ampujapataljoonaa ja 32 reservikomppaniaa, joiden tehtävänä oli autonomisen Suomen puolustaminen. Arvannostolla ratkaistiin, kuka joutui 1-3-vuotiseen palvelukseen ja kuka reserviin, jossa koulutus kesti 90 päivää. Miehistön ja päällystön tuli olla suomalaisia, mutta komentokieleksi määrättiin venäjä. Oma kansallinen sotaväki merkitsi Suomen valtiollisen kehityksen huipennusta Venäjän yhteydessä.