Kieltolain taustaa
Kieltolaki, eli asetus alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista, myynnistä, kuljetuksesta ja varastoinnista astui voimaan 1. kesäkuuta 1919. Laki ehti olla voimassa runsaat 12 vuotta.
Kieltolain taustaa
Raittiusaate oli 1800-luvun lopulla alkanut saada yhä laajempaa kannatusta. Juoppous nähtiin suurena yhteiskunnallisena ongelmana ja ratkaisuksi siihen tarjottiin alkoholin myyntikieltoa. Sivistyneistön kansanvalistusprojektina alkanut raittiusliike sai laajat kansankerrokset mukaansa ja vuosisadan vaihteeseen mennessä siitä oli jo kasvanut huomattavan suuri kansanliike.
Vuonna 1907 valittu yksikamarinen eduskunta päätti yksimielisesti säätää koko maan kattavan kieltolain. Suomen Suuriruhtinas Nikolai II ei kuitenkaan vahvistanut päätöstä eikä se siten saanut lain voimaa. Eduskunta hyväksyi lain uudelleen vuonna 1909, mutta lakia ei tälläkään kertaa vahvistettu. Vasta vuoden 1917 maaliskuun vallankumouksen jälkeen valtaan astunut Venäjän väliaikainen hallitus vahvisti lain. Voimaan kieltolaki astui lopulta kesäkuun ensimmäisenä päivänä 1919.
Hyvä tarkoitus, huonot tulokset
Kieltolaki koski kaikkia yli 2 tilavuusprosenttia sisältäviä denaturoimattomia alkoholipitoisia juomia. Yksityishenkilöllä oli mahdollisuus saada alkoholia vain apteekista lääkärin erillisellä määräyksellä.
Laki oli hyvin tiukka, mutta sen kunnolliseen valvontaan ei ollut resursseja. Vaikka kieltolakia oltiin ajettu täysin rinnoin laajalla rintamalla oli väkijuomilla yhä kova kysyntä. Kysyntään vastasivat salakuljettajat ja trokarit, jotka keräsivät sievoisia voittoja pimeällä alkoholikaupalla. Myös lääkärit kirjoittivat pirtureseptejä paikoin varsin vapaamielisesti. Itse asiassa kieltolain seurauksena alkoholinkulutus vain kasvoi, kuten myös alkoholin aiheuttama väkivaltarikollisuus.
Toimimaton laki oli omiaan heikentämään kansalaisten lainkuuliaisuutta. Lain kohtuuttomuus ja vaikutus laittomuuden lisääntymiseen johti pian vaatimuksiin sen lieventämisestä tai kumoamisesta kokonaan. Toden teolla lain purkamista alettiin suunnitella 1928 syvän taloudellisen laman myötä. Argumenttina käytettiin sitä, kuinka paljon alkoholin myynnin salliminen tuottaisi kipeästi kaivattuja verotuloja valtiolle. Vuosikymmenen loppua lähestyttäessä lain julkinen arvostelu kiihtyi entisestään.
Maan hallitus ei kuitenkaan uskonut että eduskunta olisi halukas kumoamaan kieltolakia ja asia päätettiin alistaa kansanäänestykselle. Joulukuussa 1931 pidetyn äänestyksen tulos oli selvä: kaikkien alkoholijuomien vapauttamisen puolesta äänensä antoi jopa 70,6 % äänestäjistä.
Kansanäänestyksen pohjalta eduskunta hyväksyi uuden väkijuomalain tammikuun ensimmäisenä päivänä 1932. Voimaan laki astui 5. huhtikuuta samana vuonna. Samalla avasivat ovensa ensimmäistä kertaa myös valtion viinakaupat.