Kansanvallan lähtölaukaus
Lakkotapahtumat
Vuoden 1905 lopulle tultaessa Venäjän keisarin Nikolai II:n asema oli vaakalaudalla. Keisarivallan auktoriteettia oli murentanut paitsi tappiollinen Japanin-sota, myös tammikuun ”verisunnuntai”, jossa armeija oli Pietarissa avannut tulen rauhallista mielenosoitusta vastaan. Turhautuminen alkoi lopulta purkautua, kun Venäjän rautatietyöläiset päättivät aloittaa 25.10. lakon. Lakko levisi kulovalkean tavoin ja kasvoi koko maan kattavaksi suurlakoksi.
Suurlakko levisi Venäjän puolelta myös Suomen Suuriruhtinaskuntaan 30.10.1905. Suomessa lakolla pyrittiin painostamaan keisaria perumaan Suomeen vuodesta 1899 saakka kohdistetut venäläistämistoimenpiteet. Lakon kansallispoliittista luonnetta kuvaa se, että lakkoon osallistuivat myös työnantajat, sekä paikoin jopa esivaltaa edustavat poliisit.
Vaikka lakkoon lähdettiin yhtenä kansallisena rintamana, eriytyivät vaatimukset pian. Porvarit pitivät lakon päätavoitteena laillisten olosuhteiden palauttamista ja venäläistämistoimenpiteiden peruuttamista. Työväestö taas näki lakossa tilaisuuden pidemmälle vietyihin vaatimuksiin, kuten kansalaisoikeuksien laajentamiseen sekä eduskuntauudistukseen. Työväestön vaatimukset julkistettiin Tampereella raatihuoneen parvekkeelta luetun ns. punaisen julistuksen muodossa.
Suuremmilla paikkakunnilla järjestystä turvaamaan perustettiin vapaaehtoisia järjestyskaarteja. Helsingissä kaartien johtamisesta tuli valtakysymys, mikä johti yhtenäisen kansalliskaartin hajoamiseen kahdeksi vastakkaiseksi leiriksi. Lakon loppuvaiheessa kaartien välit olivat tulehtuneet jo aseellisen yhteenoton partaalle.
Lakon jatkuttua toista viikkoa keisarin oli lopulta pakko taipua joukkovoiman edessä. Nikolai II allekirjoitti 4.11.1905 ns. vapausmanifestin, jossa sitouduttiin venäläistämistoimenpiteiden peruuttamiseen, poliittisten oikeuksien laajentamiseen sekä yksikamarisen eduskunnan perustamiseen.
Lakon vaikutukset
Vuoden 1905 suurlakko merkitsi suomalaiselle yhteiskunnalle suurta murrosta. Eduskuntauudistuksen myötä Suomessa siirryttiin kertaheitolla takapajuisesta säätyvaltiopäiväjärjestelmästä maailman moderneimpaan kansanedustuslaitokseen. Uudistuksen myötä syntyi tarve poliittiselle järjestäytymiselle, mikä puolestaan johti nykyaikaisten puolueiden syntyyn. Yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden myötä tavalliset kansalaiset pääsivät osalliseksi päätöksentekoon ja osaksi syntynyttä poliittista kenttää. Lakko merkitsi suomalaisen poliittisen kulttuurin kertakaikkista murrosta.
Lakko tarjosi myös ennenkokemattoman tilaisuuden kollektiiviseen toimintaan. Lakon mielenosoituksellisuus synnytti työväestössä uskon itse aikaansaatavaan muutokseen, ja se sai väen ryntäämään uusiin työväenjärjestöihin. Sosialidemokraateista tulikin lyhyessä ajassa maan väkilukuun suhteutettuna maailman suurin työväenpuolue.