Käytämmekö suomea vai ruotsia?
Maamme itsenäistyttyä ns. yhtenäistämispolitiikan vuosina syrjään jäänyt kielitaistelu nousi uudestaan esiin. Kun eduskunta sääti 1920 lain Ahvenanmaan erityisasemasta, myös Manner-Suomen ruotsinkielisillä alueilla alettiin vaatia samoja oikeuksia. Kompromissina säädettiin vuonna 1922 kielilaki, joka takasi ruotsille ja suomelle yhtäläisen kansalliskielen aseman. Valtionhallinnosta tehtiin kaksikielinen ja myös paikallishallinnossa kunnasta tuli kaksikielinen, jos kielivähemmistössä oli ainakin 10 % kuntalaisista.
Kielitaistelu jatkui tämän jälkeen vielä erityisesti yliopiston piirissä. Helsingin yliopistossa aiheutti kiistaa, käytetäänkö opetuskielenä suomea vai ruotsia. Lähinnä Akateemisen Karjala-seuran luotsaama aitosuomalainen liike vaati yliopiston täydellistä suomalaistamista. Vastapuolena tässä oli yliopiston vanha ruotsinkielinen sivistyneistö. Monien kiistelyiden jälkeen 1937 säädettiin laki, jossa Helsingin yliopiston opetuskieleksi määrättiin suomi. Ruotsinkielisiä tyydytettiin varaamalla heille opetusta varten kiintiö professorin virkoja.