Valloitussodan kautta Venäjän yhteyteen
Suomen sodaksi kutsutaan vuosina 1808 – 1809 käytyä sotaa, jonka lopputuloksena Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan. Tätä ennen Suomi oli ollut osa Ruotsin kuningaskuntaa noin 700 vuoden ajan.
Sodan poliittinen tausta
Ranskan keisari Napoleon oli kohonnut koko Euroopan valtiaaksi, mutta ainoastaan merivalta Englanti vastusti häntä. Napoleon päätti nujertaa Englannin mannermaansulkemuksella, mikä tarkoitti, ettei yksikään maa saanut käydä kauppaa Englannin kanssa. Ruotsin uhmakas kuningas Kustaa IV Aadolf kieltäytyi kuitenkin Napoleonin vaatimuksesta. Englanti oli tärkeä kauppakumppani. Lisäksi kuningas piti Napoleonia nousukkaana ja röyhkeänä Ilmestyskirjan petona, jolle ei voinut tehdä myönnytyksiä.
Tilsitin sopimuksessa kesäkuussa 1807 Napoleon suostutteli Venäjän keisarin Aleksanteri I:n pakottamaan Ruotsin mannermaansulkemukseen. Kun diplomaattiset keinot eivät auttaneet, tsaari lähti sodan tielle. Aluksi Aleksanteri I:n tavoitteena oli miehittää Suomi vain väliaikaisesti, kunnes Ruotsi taipuisi Englannin vastaiseen kauppasaartoon. Suomen sotaa on näin aiheellisesti kutsuttu Napoleonin sotien sivunäytökseksi.
Sodan kulku
Noin 24 000 miehen suuruinen venäläinen ammattilaisarmeija ylitti Suomen rajan 21.2.1808. Vastassa olivat suunnilleen samanvahvuiset suomalaisjoukot. Venäläisillä oli etuna kuitenkin Napoleonin sodissa saatu rintamakokemus. Suomen sotalaitosta komennettiin 1700-luvun aikaisten puolustussuunnitelmien mukaan ja ylipäällikkönä toimi enemmänkin huoltoasioihin perehtynyt Klingspor. Armeija perääntyi Pohjanmaalle ja Klingspor kiirehti itse eteenpäin.
Huhtikuun puolivälissä Suomen armeijan alipäälliköt aloittivat kuitenkin vastahyökkäyksen Savossa ja Pohjanmaalla. Adlercreutz löi venäläiset joukkoineen Siikajoella ja Revonlahdella. Samalla paljastui, että venäläisosastot olivat oletettua pienempiä ja hajallaan. Venäläiset joutuivat nyt peräytymään. Kesän kuluessa suomalaiset joukot valtasivat takaisin Pohjanmaan ja Sandelsin johdolla vallattiin suuri osa Savoa.
Viapori antautui venäläisten juonittelujen nujertamana toukokuussa 1808. Viaporin ja - Svartholman - menettäminen veivät pohjan Etelä-Suomen alueiden takaisinvaltaukselta. Ruotsista ei lähetetty juurikaan apua. Venäläisten saatua lisävoimia ja parannettua taktiikkansa sota kääntyi elokuun lopussa heille jälleen voitolliseksi. Adlercreutzin joukot lyötiin hajalle Oravaisissa 14.9. Tämä nujersi lopullisesti suomalaisten joukkojen selkärangan. Varsinaiset sotatoimet päättyivät 19.11.1808 Olkijoella solmittuun aselepoon.
Sodan lopputulos
Maaliskuussa 1808 Venäjä oli jo muuttanut jo linjaansa: tarkoituksena oli Suomen pysyvä liittäminen Venäjän keisarikuntaan. Tämä vahvistettiin Haminan rauhassa 17.9.1809, jossa Ruotsin oli luovutettava Suomi Tornion- ja Muonionjokea ja Ahvenanmaata myöten Venäjälle. Porvooseen kutsumillaan valtiopäivillä 28.3.1809 Aleksanteri I vakuutti pitävänsä voimassa maassa vallitsevat lait ja yhteiskuntajärjestyksen. Suomelle annettiin autonominen (sisäisesti itsenäinen) asema Venäjän yhteydessä.